Nepposen vaalikuume nousee!

Kokoomuksen kansanedustaja Olli Nepponen ripittää tiistain (15.2.) LS:ssa etusivun leveydeltä oman puolueensa hallinnoimaa ympäristöministeriötä. Hän ilmoittautuu tässä vaiheessa Pieksämäen Ideaparkin ylimmäksi ystäväksi ja käy samalla teatraalista sanasotaa oman aateveljensä Jan Vapaavuoren kanssa. Kovin on myöhäissyntyistä Nepposen herääminen. Ei ollut näin raflaavaa meininkiä, kun apuja olisi tarvittu. Ettei nyt vain vaalien läheisyys ole pannut puntteja tutisemaan. Täytyyhän sitä nyt olla äänestäjäkunnan asialla aikakin pari kuukautta ennen vaaleja.

Kovin poliittiselta tempulta vaikuttaa myös Nepposen ilmoitus, että hän seuraavassa eduskunnassa äänestää ympäristöministeriön kaavailuja vastaan. Helppoahan se onkin, koska siellä saattaa istua ministerin pallilla joku muu kuin aateveli. Minä lupaan äänestää seuraavassa eduskunnassa nykyisen kaltaiselle menolle epäluottamuslausetta. Meillä molemmilla taitaa olla sinne Arkadian mäelle yhtä vahva valtakirja taskussa.

Viinasta siteeraten

Mira Päivinen siteeraa Pieksämäen lehden sainpas sanottua palstalla entistä valtiovarainministeriä vastikkeettomasta työttömyysturvasta ja päätyy ehdottelemaan toimeentuloturvan muuttamista määräaikaiseksi ja työvelvoitteen määräämistä. Joopa joo!


Minäkin luin vastikään Risto Uimosen kirjoittaman Iiro Viinasen henkilökuvan. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoisempaa ja värikkäämpääkin siteerattavaa kuin mihin Mira Päivinen on tarttunut. Mitäpä tuumaatte tästä johtajien palkkoja kuvaavasta suorasukaisesta lausahduksesta: ”Palkkojen ja palkkioiden kehitys on kaukana hyvästä hallintotavasta, jota hallitusammattilaisiksi itseään kutsuvat markkinoivat kovin hanakasti ulospäin. Olisi peiliin katsomisen paikka.”

Viinanen muistelee myös johtajaoptioiden kehittäjänä tunnetun Yrjö Kopran Yleisradion tv:ssä antamaa lausuntoa, jonka mukaan kuukausipalkka on toimitusjohtajalle vain palkka töihin tulosta. Viinanen kysyykin, että pitikö saada vielä miljoonaluokan bonukset ja optiot, ennen kuin työ maittoi.

Viinanen kertoo myös, että hänen on ollut vaikea hyväksyä sitäkin, että korkeapalkkaiset johtajat kiertävät verotusta muutamalla palkkatulonsa kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi. He välttyvät myös maksamasta kunnallisveroa. Viinasen mielestä heillä ei ole oikeutta arvostella kuntia, jos he eivät maksa osuuttaan kustannuksista.

Harmi, että tämä arvomaailman mullistus, niin kuin kirjoittaja Uimonen asiaa nimittää, tuli Viinaselle vasta eläkepäivillä. Liekö ollut alitajuisen huonon omantunnon vai minkä aiheuttama täydellinen suunnanmuutos. Vahinko, että siitä ei ole jäänyt merkkejä tämän päivän oikeistopolitiikkaan mutta kivahan sitä on siteerata.