Pois raiteilta ja kiskotkin rullalle!

Vaalit olivat ja menivät. On vallanvaihdon aika. Uudet valtuustot ovat aloittelemassa töitään.Demokratiassa valta tulee kansalta – niin meitä on ainakin opetettu. Usko järjestelmään alkaa kuitenkin hivenen horjua, kun äänestysprosentti on vain hivenen päälle viidenkymmenen. Onko usko päätöksentekoon horjunut todellakin näin pahasti tavallisten kansalaisten keskuudessa. Eikö kunnallinen päätöksenteko olekaan niin avointa ja läpinäkyvää kuin sen väitetään olevan. Ovatko valtuutetut aivan narussa vietäviä lapasia vai todellisia päätöksentekijöitä. Äänestysinnosta päätellen ns kansa ei usko siihen liturgiaan, mitä sille syötetään.




Jotain vaalit kuitenkin muuttivat ihanassa kotoisessa kaupungissakin. Joitakin valtaan rakastuneita sentään jäi jälleen valtuuston ulkopuolelle. Vetenaaripolitikko Eino Törrönen on pitkään mainostanut olevansa pois raiteilta – nyt taisivat kiskotkin mennä rullalle, kun valtuustotaival katkesi tylyllä tavalla – lopullisestiko?



Vanhoja konkareita putsaantui valtuustosta toki enemmänkin. Nimekkäimpiä tuohon ryhmään joutuneet lienevät Arvo Levänen, Matti Heiskanen, Maritta Hämäläinen ja Leena Multanen. Säälittävin suoritus oli varmaan entisellä kansanedustajalla, Riitta Kauppisella. Puolueloikkauksen jälkeen haavin pohjalta löytyi vaivaiset 10 ääntä.Aika vaatimaton saavutus entiseltä kansanedustajalta. Ei menneet kaikkien paluuhaaveetkaan aivan putkeen. Hallitustasollakin takavuosina hääränneet Pekka Seppä ja Seija Hietakangas jäivät tylysti vallan kammarin ulkopuolelle.



Tuuletustakin tuli mutta senioriosastolta. Varttuneessa keski-iässä purjehtivat Tapio Klen ja Raimo Mähönen räjäyttivät äänipommin, jolla nyt sitten kaupunkimme poliittista elämää ohjaillaan. Työ ei tule olemaan helppoa. Lauluihin pitää tulla aivan uusi nuotti. Nyt eivät elätä Raimon tiernapoikalaulut eikä poliittisen ensirakastajan lemmen luritukset. Ei elätä Tapion filosofiset pohdinnat. Molemmat on valjastettava raakaan työhön. Sitä lenee tarjolla heille ja kaikille muillekin ”ihanassa” paikallispolitiikassa häärääville. Onnea heille ja meille!

Vastaus "vassareille" Sinun Savossa nuorten kiinnittymisestä palveluihin

Ohessa puolueellenne ensimmäinen kysymys Vasemmistoliitolta:




Minkälaisilla toimenpiteillä pystyttäisiin parantamaan nuorten kiinnittymistä palveluiden pariin, kuinka palvelujärjestelmäämme tulisi tätä varten muokata? Minkälaisiksi arvioitte Pieksämäellä nuorille suunnatut tiedotus- ja osallisuuskanavat? Kuinka niitä voitaisiin kehittää tulevaisuutta ajatellen?



No joopa joo. Kysymys on niin laaja, väljä ja moniulotteinen, että ei tässä oikein tiedä mistä päästä kerää rupeaisi purkamaan. Tuskinpa vassarit ainakaan hautauspaleluita kysymyksellään tarkoittavat, joten unohdetaan ne ja siirrytään vaikkapa koulumaailman salohin, koska niitä palveluja jokaiselle tarjotaan ainakin 9 vuotta peruskoulun muodossa. Kaikille on tarjolla päiväkoti- ja eskaripalveluja ja sitten vielä jatkoksi ammatillinen koulutus. Tuntuu itsestään selvyydeltä mutta kun sen ilman saa niin sen arvoa ei huomata ja vassareitten peräänkuuluttama kiinnittyminen tähän yhteiskunnan laajaan peruspalveluosioon on selvästi huononemassa.



Merkit huononevasta kiinnittymisesta koulutukseen ovat jo selvästi näkyvissä. Tästä kertoi vastikään Pieksämäellä vieraillut Opetushllituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä. Hän kertoi, että monien keskeisten aineiden arvosanojen keskiarvot ovat pudonneet peräti kokonaisella numerolla. Tällainen kouluaine on mm äidinkieli. Pisa-tutkimusten harhaisesta illuusiosta on aika herätä ja huoltajien on seurattava lastensa kouluedesottamuksia entistä tarkemmin. Tämä jos mikä auttaa kiinnittymään yhteiskuntaan.



Tasavallan presidentti Sauli Niinistökin peräänkuulutti jokin aika sitten parempaa kiinnittymistä koulutukseen ja työelämään. Hänen mielestään Suomi ei ole mikään oleskeluyhteiskunta. Perusajatukseen on luultavasti useimman suomalaisen helppo yhtyä. On meitä sen verran ainakin varttuneempia opetettu, että ilman työtä joudut hunningolle. On pakko uskoa vanhaan viisauteen, että elämässä pärjääminen tulee koulutuksen ja sitä seuraavan työelämän kautta.

En oikein ymmärrä, mitä palveluja jäisi nuorilta piiloon. Koulukkaita juoksutetaan puolipakolla terveydenhotajilla, kuraattoreilla, psykologeilla, opinto-ohjaajilla, luokanohjaajilla, ammativalintapsykologeilla, sosiaalityöntekijöillä ja sitten lipsuneita vieä poliisinkin pakeilla. Osansa tästä holhoamisesta saavat tietenkin huoltajatkin. Meidän tulisi muistaa, että kaikki palvelut eivät ole tarkoitettu kaikille pakkopullaksi. Tuet ovat hyviä mutta vastuun ottaminen omista tekmisistä kasvattaa parhaiten.Se antaa onnistumisen tunteen ja kasvattaa tervettä itsetuntoa, jota jokainen tarvitsee tässä kivikovassa mailmassa.