Viikon kolumni Pieksämäen paikallisessa:
Olet varmaan joskus seurannut jääkiekkoa, jalkapalloa, lentopalloa tai jotain muuta joukkuelajia. Aina jollakin joukkueella menee surkeasti, kun se on juuttunut sarjataulukon häntäpäähän tai sitä rasittaa jo vaikkapa kuuden häviön tappioputki. Mitä silloin yleensä tapahtuu ? Alkavat huhumyllyjen siivittämät spekulaatiot valmentajavaihdoksista. En ole näissä tilanteissa koskaan kuullut yhdenkään valmentajan ehdottaneen joukkueensa myymistä ratkaisuna heikkoon menestykseen – vieläpä niin, että hän itse pelastaisi nahkansa moisessa silmänkääntötempussa.
Kaupunkeja voidaan perustellusti verrata huippuunsa viritettyihin joukkueisiin. Kaupunginjohtajat ovat päävalmentajia ja pienemmät virkamiehet lajivalmentajia ja apuvalmentajia. Paikallispolitiikan harrastelijat ovat urheiluseuran johtokunnassa tärkeinä istuvia päävalmentajan myötäilijöitä tai liian suuren taakan alle uupumassa olevia visionäärejä. Tavallisille veronmaksajille on tässä ”tivolissa” varattu huutokuoron osa, joka sinänsä harmittomuudessaan voi olla jopa hauskaakin.
Mutta liirum laarumit sikseen ja asiaan. Raporttien mukaan kaupunkimme on juuttunut sarjataulukon häntäpäähän, kun sitä on jatkuvasti yritetty ympätä 60 suurimman porukkaan. On aika ymmärrettävää, että kulut asukasta kohti meillä ovat vääjäämättä tuossa ryhmässä korkeimmasta päästä, koska jakajia(=asukkaita) meillä on tuossa ryhmässä vähiten. Kulut henkilöä kohti kasvavat joka yö väkimäärän vähentyessä, vaikka kulut pysyisivät samana tai vaikkapa hivenen pienenisivätkin. Tarkastelukulma ei siis voi olla ainoa ja oikea. Ehkä meidän olisikin aika siirtyä 60 seuraavan kunnan ryhmään, kun kerran 20 tuhatta asukastakin rajana näyttää karkaavan käsistä. Ehkä olisimmekin tässä ryhmässä parasta A-ryhmää. Ei ollenkaan huono suoritus kakkossarjastakaan. Juhliihan jääkiekossa Mestiksen mestarikin joka vuosi, vaikka eivät liigassa ole käyneetkään.
Kaupunkimme ongelmien ratkaisuksi yritetään tarjota perusturvan 30 miljoonan kokoisen potin ulkoistamista/yksityistämistä. Sehän olisi nyt sitä joukkueen ykkösketjun myymistä valmentajien pallien tutisematta. Huomattavaa on, että varsinaisia säästöjä operaatiossa ei syntyisi vaan kulut kasvaisivat parilla miljoonalla entisestään. Ei käy. Kaupungin ydin ei voi olla myytävänä. Joukkuetta ei voi myydä.
Olen kuullut väitettävän, että asia on työnjohdollinen. Uudet isännät panisivat tuulemaan ja kaikki hoituisi tehokkaammin, taloudellisemmin ja jopa voittoa tuottavasti. Niinpä tietenkin. Voittoahan sen pitäisi meidän perusturvamme tahkota sijoitusyhtiöllekin. Siihen Korvatunturin mieheen en ole enää vähään aikaan uskonut. Ei kukaan tule tänne meidän perusturvaamme hyvää hyvyyttään järjestämään.Tuottovaatimukset tuollaisilla yhtiöillä liikkuvat 10%:n tietämissä. Mutta kun kokoamme yhteen kaiken edellä jaaritellun ja vielä korostamme ongelman työnjohdollisuutta niin emme voi välttyä loppupäätelmältä: Joukkuepelissä joukkuetta ei voi vaihtaa – valmentajia kylläkin.
Alpo Salo
