Ääni-ikärajaako alaspäin?

Olisitteko valmiit laskemaan äänestysikärajan 16 vuoteen kunnallisvaaleissa?

Kysymykseen ei ole suoraa mustavalkoista kyllä – ei vastausvaihtoehtoa. Yhteiskunnassa ei voi tapahtua perustavaa laatua olevaa muutosta, joka toteutettaisiin suunnittelemattomasti ilman, että muutoksen kaikkia mahdollisia vaikutuksia olisi perusteellisesti tutkittu. Äänestysikärajan lasku kunnallisvaaleissa olisi suomalaisessa yhteiskunnassa varsin radikaali uudistus. Mutta ei tyrmätä vaan punnitaanpa asiaa muutamalta kantilta.

Valtaan on perinteisesti liitetty vastuu. Tänä päivänä suomalainen lainsäädäntö ja oikeuslaitos käsittelevät nuoria silkkihansikkain ja niinpä nuorten saamat tuomiot ovatkin yleensä täysi-ikäisten vastaavista rikkomuksista saamia rangaistuksia selvästi lievempiä. Varmasti aivan perustellusti. Nuoruus ja hurjuus ovat aina kuuluneet kapinoivan ikävaiheen kuvaan. Pitäisikö tätä erityiskohteluominaisuutta järkyttää, jos valtaakin lisätään? Ehkä, välillä kuulee myös vaatimuksia, että rangaistavuuden rajaa olisi laskettava nykyisestä. On aivan ilmeistä, että lapsuuden aika suomalaisten kehityskaaressa on harmillisesti lyhentynyt. Lapset eivät enää saa olla lapsia yhtä pitkään kuin ennen. Ilmiöstä ei ole aivan kauttaaltaan ollut pelkästään positiivisia vaikutuksia. Äänestysikärajan alentaminen 16 vuoteen ja siihen ikäluokkien valmisteleminen saattaisi entisestään luoda paineita lapsuuden lyhenemiseen.

Äänestysikärajan alentaminen aiheuttaisi varmasti paineita koulujärjestelmänkin muuttamiseen. Historian opetuksesta enenevä määrä tulisi suunnata yhteiskuntaopin suuntaan. Suomalainen demokraattinen kuntajärjestelmä olisi opetettava perin pohjin. Tämä tehostaminen ei varmaankaan olisi pahaksi, vaikka äänestysikärajaan ei koskettaisikaan. Toinen perustavaa laatua oleva kysymys tässä koulukytköksessä on poliittisten puolueiden ja koulun suhde. Tällä hetkellähän meidän koululaitoksemme on täysin epäpoliittinen. Pitäisikö siis yhteiskuntaopin tunneille laskea puolueiden edustajia kertomaan ryhmänsä ajamista päämääristä. Eihän varmaan ole kenenkään etu, että peruskoulusta lähdössä oleva lapsi äänestää täysin vailla yhteiskunnallista tietämystä ja näkemystä.

Edessä on seurakuntavaalit ja ehkäpä kysymyskin on sieltä ajautunut kuntapolitiikkaankin. Seurakuntavaaleissa hääräävät suurelta osin samat taustatahot kuin kunnallispolitiikassakin. Voitaisiin siis perustellusti kysyä voitaisiinko rippikoulussa puhua myös politiikkaa, kun seurakuntavaalit taustatahojensa myötä ovat aivan kiistatta politisoituneet. Kysymyshän on suorastaan hätkähdyttävä mutta ehkä kuitenkin ainakin teoriatasolla mietittävä. Pitäisihän seurakuntalaisillekin kertoa, miten demokratia kirkon sisällä paikallistasolla toimii ja kuka valtaa viime kädessä käyttää.

Asian ympäriltä voi kaivaa koomisiakin ulottuvuuksia. Pitäisikö esimerkiksi lapsilisien maksatuksen yläikärajaa laskea, jos äänestysikärajakin lasketaan? Tuntuisi jotenkin hilpeältä, että lapsilisää nauttivat käyttäisivät kunnan ylintä päätösvaltaa.
Yhteenvetona esitän seuraavaa: Ei tyrmätä asiaa suoralta kädeltä mutta tukitaan vaihtoehdon kaikki vaikutukset perinpohjaisesti ennen päätöksentekoa. Suurin hyöty tästä saattaisi oikein toteutettuna olla, että saataisiin totutettua nuoret suuremmin joukoin ääniuurnille ja näin äänestysprosentin jatkuva lasku pysäytettyä.