Uskon puutetta?

Takana ovat Pieksämäen lähihistorian poliittiset kulta-ajat. Valtakunnallisesti ainakin. Kaikki paikalliset puolueet ovat tyytyneet paikalliseen näpertelyyn ja valtakunnalliset edustukset ovat kuihtuneet lähihistorian usvaan. Uskomattomilta tutuvat parin vuosikymmenen takaiset ajat, kun paikkakunnaltamme Arkadianmäellä oli samanaikaisesti peräti kolme kansanedustajaa. Hyvä oli evästellä puolestapuhujia, kun Hietala, Skön ja Kauppinen suuntasivat matkansa kohti päättäjien ”pyhättöjä”. Hietala vieläpä demarien eduskuntaryhmän johtajana. Alamäki on ollut todella jyrkkä. Raimo Mähönen on ollut viimeisin senaattorimme mutta häntäkään nuorempi polvi ei tahdo edes muistaa. Mistä sitten kiikastaa?

Mediajulkisuus on yksi vaaliemme avainsanoista. Millä sitä sitten saa? Rahallapa tietenkin. Rahaa pienillä paikallisyhdistyksillä ei tietenkään ole juuri nimeksikään. Olisiko siitä selitykseksi? Yksittäisen kansanedustajaehdokkaan vaalibudjetti saattaa hyvinkin hipoa sataatuhatta euroa meidänkin vaalipiirissämme ja sehän on aika paljon rahaa , jos ei tule valituksi. Osaksi varmaankin kiikastaa siis rahasta mutta ei varmaan kokonaan. Onhan Etelä-Savossa kansanedustajia tullut viime vuosina sellaisilta pieniltä paikkakunniltakin kuin Joroinen ja Pertunmaa.

Olisiko Pieksämäellä sitten kyse sopivien ehdokkaiden puutteesta. No, mene ja tiedä sitten. Tavallisia ihmisiä nuo näyttävät olevan muualtakin tulleet senaattorit, maanviljelijöitä, opettajia ja vastaavia. Ei siis tältäkään suunnalta näyttäisi löytyvän yksiselitteisen hyvää selitystä.
Olisiko nyt sitten niin, että pikkukaupungillamme on ison ”cityn” ominaisuudet poliittisesti. On tarjolla jos jonkinlaista vaihtoehtoa. Kannatus vaaleissa jakaantuu sinne ”sun” tänne ja kukaan ei saa todellisesti mitään vaan äänet kulkeutuvat alueen ääniharavien lihotukseen. Surullista mutta ehkä totta. Pienellä kylällä voidaan äänestää yli puoluerajojen meidän ”omaa” ehdokasta mutta eihän se kaupungissa käy päinsä.

”Valovoimaisten ehdokkaiden puute”

Politiikka on kuitenkin sellaista puuhastelua, jota jokainen tekee omalla persoonallaan. Joillakin vain on sitä nostetta ja joillakin ei. Pyrky ei aina auta ja joskus siitä tulee jopa rasite. Sopiva noste yhdistettynä nasakkaan sanavalmiuteen on oiva yhdistelmä. Valtakunnan politiikassa oivimpia esimerkkejä ovat Timo Soini, Mari Kiviniemi ja Mikael Jungner. Pieksämäen politiikka on ehkä vaivannut valovoimisten ehdokkaiden puute. Ei ole ollut nosteessa olevia ehdokkaita. Puolueet ovat olleet liian varovaisia ja ennakkoluuloisia.
Voisiko asia todella olla niin, että paikallisia poliittisia toimijoita vaivaa uskon puute? Puurtavatko he vain järjestöjyrien pakkopullaa ja pohjaavat muiden paikkakuntien ehdokkaille paikkoja aurinkoon. Tätä emme ainakaan halua uskoa. Jos näin on sitten ei auta kuin yksi lääke. Paikkakuntamme kaikki poliittiset ryhmät tekevät ryhtiliikkeen tai ainakin katsovat peiliin. Jos siellä ei näy mitään korjattavaa, niin tyydytään sitten kohtaloomme.