Perusturvan ulkoistus nousi "haudasta"

Kaupunginjohtaja Tapio Turunen kaivoi ulkoistushaamut lähes kolmen vuoden takaa ja ylimalkaisilla heitoilla väitti kaupungin tehneen rahallisesti huonon päätöksen, kun perusturva pidettiin kaupungin omana toimintana. Faktat kertovat kuitenkin korutonta kieltä. Kahtena ensimmäisenä vuonna (2015 ja 2016) ulkoistuksessa palveluntuottajallle maksettava korvaus kaupungilta olisi ollut sopimusluonnoksen mukaan 80,3 milj. €. Vuonna 2017 hinta olisi voitu tarkistaa 2%:lla eli lisäystä 1,6 milj € , yhteensä siis 81,9 milj €. Samalla tahdilla luku olisi ensi vuonna (2018) jo 83,5 milj €. Omana toimintana toteutuneet nettokustannukset ovat olleet v. 2116 77,6 milj. € ja tämän vuoden luku näyttää asettuvan noin 76,0 milj. euroon. Ensi vuodelle (2018) on budjetoitu vain 74,2 miljoonaa euroa. On aivan sama lasketko lyijykynällä vai laskimella, oman toiminnan kulu näyttää alittavan ulkoistushinnan jo pelkästään ensi vuonna lähes 10 miljoonalla eurolla. Kaupunginjohtaja Turunen väittää Pihlajalinnan luvanneen, että 21 erikoisalan lääkäriä olisi ottanut vastaan Pieksämäen terveyskeskuksessa. Katsotaanpa jälleen dokumentteja. Kaupunginjohtaja itse kuului ulkoistusta valmistelevaan työryhmään, joka kokoontui 6 kertaa ja viimeinen kokous 28.1.2015. Viimeisessä kokouksessa käytiin läpi valmistellut yhteenvedot eri toimijoiden tarjousasiakirjoista. Pihlajalinna-ryhmittymän tarjouksesta lausutaan mm seuraavaa:” Lähipalveluiden toteutussarakkeesta ei kuitenkaan selviä missä ja millä tavalla kunkin erikoisalan tai asikasryhmän palvelu toteutettaisiin.” (tekstin lihavointi kirjoittajan) Samaisessa asiakirjassa kohdassa Lähipalvelut todetaan Pihlajalinna-ryhmittymän osalta seuraavaa. ”Keskeiset pth:n ja ESH:n palvelut on mainittu tuotettavan lähipalveluina, mutta lähipalvelujen sisältöä ei ole tarkemmin avattu.” Asiakirjoista en siis löytänyt tukea kaupunginjohtajan kertomille lupauksille kymmenistä erikoislääkäreistä Pieksämäen terveyskeskukseen. Valtuusto on kuitenkin ylin kunnallinen päätöksentekoelin. Sen edessä meidän kaikkien on oltava nöyrinä. Vanhoista valtuuston päätöksistä jurnuttaminen syö viimeisetkin luottamuksen rippeet. Toivottavasti aika kultaa muistot ja himmentää pettymykset meiltä itse kultakin.