Tapaus Haatainen osa 2 - näin minä asian nän

Arto Sepponen älähti torstaisen kirjoitukseni johdosta. Nähtävästi kalahti arkaan paikkaan. Erikoista älähdyksessä on se, että Sepponen ei kirjoita sanaakaan perusturvajohtaja Haataisen virkavapausjärjestelyistä vaan keskittyy moittimaan allekirjoittanen toimia tässä asiassa ja lisäksi selostaa allekirjoittaneen ja vs. kaupunginjohtajan keskusteluyhteyttä. Sepposen logiikan mukaan kaikki, jotka rohkenevat pohtia, selvittää taustoja, kaivaa faktoja ja mahdollisesti kyseenalaistaa päätösesityksen, kyseenalaistavat voimakkaasti esittelijän päätöksentekokyvyn. Eihän se tietenkään näin ole muualla kuin Arton aivoituksissa. Demokraattisen päätöksenteon kulmakivi on omilla aivoillaan pohtivat luottamushenkilöt. Perusteltu poikkeava esitys ei koskaan ole suunnattu esittelijän henkilöä vaan huonoa päätösesitystä vastaan. Johtavassa asemassa olevien, niin luottamushenkilöiden kuin virkamiestenkin, täytyy sietää erilaisia näkemyksiä. Ei pidä pikkusieluisesti ottaa itseensä ja ruveta puhumaan asian vierestä tai kuulopuheita. Asian ydin, minkä Sepponen kokonaan sivuuttaa on edelleen se, että hallitukseen tiedoksi esitetyn ja listalta poisvedetyn vs. kaupunginjohtajan päätöksen mukaan perusturvajohtaja Haataiselle on myönnetty 30%:n sivutoimilupa maakunnan sotevalmisteluun (KH 22.1.2018 §1) ja 50%:n virkavapaus (vs. KJ 2/15.1.2019) Sosteri kuntayhtymän (Savonlinnan seutu) muutosjohtajaksi, palkkaetu Pieksämäen kaupungilta 50% perusturvajohtajan kuukausipalkasta. Koska Pieksämäki tarvitsee perusturvajohtajan niin siksi haemme tähän perusteltua oikaisua. Kirjoituksensa viimeisessä kappaleessa Sepponen sormittelee keskusteluyhteyttäni vs kaupunginjohtaja Ulla Nykäseen. Keskusteluyhteys on käsittääkseni ihan kunnossa. Voin tässä yhteydessä valottaa sen verran historian havinaa, että olin toinen siitä kahden miehen lähetystöstä, joka oli pyytämässä Ulla Nykästä vs. kaupunginjohtajaksi myrskyisän prosessin ollessa kuumimmillaan. Kerroin tuolloin luottamuksestani hänen kykyynsä hoitaa posti. Mitä tulee sitten tähän päivään. Sepposen yllätykseksi voi kertoa, että kävin ennen hallituksen (21.1.2019) kokousta keskusteluhetken vs kaupunginjohtajan kanssa. Kerroin hänelle, että lojaliteetti on edelleen kunnossa, vaikka tässä asiasta olemmekin eri mieltä. Totesimme kumpikin erikseen ääneen, että tässä asiassa ei ole mitään henkilökohtaista, olemme paljon kokeneina sellaisen yläpuolella. Minä kyllä aion hoitaa henkilösuhteeni jatkossakin itse enkä tarvitse siihen muiden sormittelua ja hämmentämistä puutteellisilla tiedoilla. Vs kaupunginjohtaja Ulla Nykänen kelpaa minulle edelleenkin jatkokaudelle.

Tapaus Haatainen osa 1 - näin minä asian näen

Joulukuun puolivälissä median kautta tuli julkisuuteen tieto, että Pieksämäen perusturvahohtaja Tuija Haatainen on nimetty Savonlinnaan Sosteri-kuntayhtymän muutosjohtajaksi 1.1.2019 – 31.12.2019. Asian valmistelusta ei oltu kerrottu Pieksämäen päättäville elimille sanallakaan, vaikka puheenjohtajisto, kaupunginhallitus ja valtuusto olivat koolla joulukuussa. Pieksämäen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johtajan virka on määritelty kokoaikaiseksi viraksi. Kaupunginhallitus on jo aiemmin myöntänyt poikkeuksellisesti sosiaali- ja terveystoimenjohtaja Tuija Haataiselle sivutoimiluvan maakunnan sote-valmistelijaksi 0,3 htv/kk työpanoksella vuoden 2019 loppuun. Kaupunginhallituksen pöytäkirjan mukaan (22.1.2018, § 12) Tuija Haatainen on ilmoittanut, että Pieksämäen perusturvan tehtävien hoitaminen vaatii edelleen kokoaikaisen työpanoksen . Siksi palkkaus jäi täydeksi 100%:si sivutoimesta huolimatta. Johtavassa asemassa olevalla viranhaltijalla ei ole varsinaista työaikaa vaan hän on tarpeen mukaan käytettävissä. Siten maakunnan sotevalmisteluun myönnetty 30% (03.htv/kk) työajasta tarkoittaa kolmannesta vuorokaudessa käytettävissä olevasta työpanoksesta. Toisella, 15.1.2019 myönnetyllä päätöksellä (kaupunginjohtaja) on myönnetty virkavapaata 50% työajasta. Koska virkavapaat ovat samanaikaisia virkavapaan prosentiksi tule 80%. Näin kaupungin oman viran hoitoon jää vain 20% työpanoksesta mutta siitä huolimatta kaupungin maksama palkka on 50 % perusturvajohtajan kuukausipalkasta. Päätös ei ole kaupungin edun mukainen. Juridisesti hämmentävää on tieto, että Tuija Haatainen on ottanut tehtävän Sosterissa vastaan jo tammikuun alusta 2019, vaikka varsinainen oikaisuvaatimuskelpoinen viranhaltijapäätös on tehty vasta 15.1.2019.lukuussa. Kaikkien oudointa asiassa on, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja Arto Sepponen kertoo keskiviikon (23.1.19) lehdessä, että oikaisuvaatimuksella arvostellaan voimakkaasti kaupunginjohtaja Nykäsen päätöksentekokykyä. Oikaisuvaatimusta ei ollut keskiviikkoon mennessä edes jätetty vielä vähemmän Sepposelle esitelty. Vähemmästäkin on tutkintapyytöjä jätetty. Mahdollisesti jätettävässä oikaisuvaatimuksessa on ainoastaan kirjattu tapahtumien kulku pelkkinä faktoina. Sepponen spekuloi myös Haataisen mahdollisella irtisanoutumisella. Sekin on mahdollista, kun Savonlinnan luottamushenkilöpiireissä on jo jonkin aikaa supateltu Haataisen mahdollis

Ilmiöpohjainen oppiminen ja avoimet oppimiympäristöt - kestävää kehitystä vai hetken huumaa?

Pitkin syksyä on käyty keskustelua perusopetuksen uusista virtauksista. Kuumaksi aihe nousi, kun Helsingin Sanomat raportoi laajasti teemasta ja siihen liittyvistä tutkimuksista ja kokemuksista. Kuumimpaan keskiöön ovat nousseet käsitteet ilmiöpohjainen oppiminen ja avoimet oppimisympäristöt. Niitähän on uitettu perusopetukseen vähän käsi kädessä. Virallisesti opetussuunnitelmiin ne tulivat 2016. Ilmiöpohjaisuus on terminä noin kymmenen vuotta vanha mutta opetuksessa idea on Suomessakin ollut esillä jo 80-luvulla mutta se ei silloin suuremmin sytyttänyt. Pelkistetysti ilmiöpohjainen oppiminen voidaan määritellä oppiainerajat ylittäväksi opetukseksi, jossa oppilaat itsenäisesti ja omatoimisesti hankkivat tiedon ja taidon. Erikoista asiassa on, että ilmiöpohjaisesta oppimisesta ei löydy juurikaan tutkimustietoa. Se onkin vaikeaa, koska kyseessähän on vain opetuksen organisoinnin tapa, jota jokainen tekee vähän omalla tavallaan. Siksi on aika rohkea veto antaa sille kovin keskeinen asema perusopetuksessa varsinkin, kun varoittavia viestejä tulee niin kotoisista tutkimuksista kuin rajan takaa Ruotsistakin. Tuoreista tutkimuksista tihkuneiden tietojen mukaan ilmiöpohjainen opetus huonontaa tuloksia, eniten riskiryhmiin kuuluvien oppilaiden oppimistuloksia. Tieto ei yllätä ainakaan kirjoittajaa. Kokemus on rehtoriuran aikana opettanut, että riskiryhmiin kuuluvat oppilaat touhuavat omiaan tiukastikin johdetussa opetuksessa. Selvää lienee, että nämä oppilaat siimaa saadessaan touhuavat entistä enemmän omiaan. Uusien menetelmien perimmäinen tarkoitushan oli tasoittaa oppimistuloksia eri perheolosuhteista tulevien oppilaiden välillä. Perhetaustahan ilmiselvästi korreloi riskiryhmään ajautumisen kanssa. Pelottava visio on, että uudistukset tuottavat entistä enemmän koulussa huonosti menestyviä ja sitä kautta syrjäytyviä nuoria. Pojat ovat olleet perusopetuksen alisuorittajia jo pitkään. Suurelta osalta tämä johtuu sukupuolten välillä olevista ajallisista kehityseroista. Pojat kulkevat koko peruskoulun ajan pari vuotta tyttöjä jäljessä. Tytöt ovat aina olleet tunnollisempia kuin pojat. Itsekontrollia ja itsenäisyyttä vaativa ilmiöpohjainen opetus soveltuu siis ilmeisesti paremmin tunnollisille tytöille kuin ”lapsellisuuden” vaivaamille mopon pärisyttäjäpojille. Varoituksen viestiä on tuotu myös Ruotsista. Siellähän on jo pitkään oppilaita vastuutettu omasta oppimisestaan ja meno on ollut muutenkin vapaampaa kuin meillä. Seuraukset eivät ole olleet kovin mairittelevia. Koko koululaitoksen ja erityisesti opettajien työn arvostus on siellä notkahtanut tosi pahasti. Epäpäteviä opettajia on melko paljon ja opettajakoulutuksen suosio on alamaissa. Ei siis ihme, että Ruotsista on kuulunut varoituksen sanoja heidän tekemiensä virheiden toistamisesta Suomessa. Auktoriteetin murenemisen seurauksena opettajista on Ruotsissa tullut enenevästi oppilaiden kavereita. Henkilökohtaisen kokemuksen perusteella kavahdan moista kehitystä. Toivottavasti se ei leviä liiemmin omaan koululaitoksemme. Ohjien on viime kädessä aina oltava opettajalla. Avoimista oppimisympäristöistä ollaan luomassa työkalua ilmiöpohjaiselle opetukselle. Tilojen muunneltavuus on tietenkin hieno asia mutta maltti kaikessa. Äärimmäisyyksiin viedyssä avoimuudessa on omat vaaransa. Taustamelun taso saattaa nousta ja sehän ei ole hyväksi ihmisen psyykelle. Korva väsyy ja mieli väsyy. Myös erityisempien oppilaiden keskittyminen saattaa vaarantua. Uudistua ja kehittyä pitää mutta malttia mukaan. Huolestuttavia tuloksia on uutisoitu myös opetusalan (OAJ:n) kyselystä. Vuoden 2017 lopulla 59 prosenttia opettajista koki työmääränsä liian suureksi usein tai melko usein.. Luku on melkein tuplaantunut parin vuoden takaisesta. Vääjäämättä herää kysymys opetussuunnitelmien muutosvauhdista. Aina edellistä ei ole keritty kunnolla ajaa sisään, kun seuraavaa jo esitellään. Ajassa eläminen on välttämätöntä mutta liika vauhti ei saa särkeä koko järjestelmää. Opettajien työkuormaa näyttävät lisänneen muutkin kuin varsinaiseen opetuksen liittyvät tehtävät. Onko kotien kasvatusvastuusta jo liian suuri osa siirtynyt opettajien harteille?