Nepposen vaalikuume nousee!

Kokoomuksen kansanedustaja Olli Nepponen ripittää tiistain (15.2.) LS:ssa etusivun leveydeltä oman puolueensa hallinnoimaa ympäristöministeriötä. Hän ilmoittautuu tässä vaiheessa Pieksämäen Ideaparkin ylimmäksi ystäväksi ja käy samalla teatraalista sanasotaa oman aateveljensä Jan Vapaavuoren kanssa. Kovin on myöhäissyntyistä Nepposen herääminen. Ei ollut näin raflaavaa meininkiä, kun apuja olisi tarvittu. Ettei nyt vain vaalien läheisyys ole pannut puntteja tutisemaan. Täytyyhän sitä nyt olla äänestäjäkunnan asialla aikakin pari kuukautta ennen vaaleja.

Kovin poliittiselta tempulta vaikuttaa myös Nepposen ilmoitus, että hän seuraavassa eduskunnassa äänestää ympäristöministeriön kaavailuja vastaan. Helppoahan se onkin, koska siellä saattaa istua ministerin pallilla joku muu kuin aateveli. Minä lupaan äänestää seuraavassa eduskunnassa nykyisen kaltaiselle menolle epäluottamuslausetta. Meillä molemmilla taitaa olla sinne Arkadian mäelle yhtä vahva valtakirja taskussa.

Viinasta siteeraten

Mira Päivinen siteeraa Pieksämäen lehden sainpas sanottua palstalla entistä valtiovarainministeriä vastikkeettomasta työttömyysturvasta ja päätyy ehdottelemaan toimeentuloturvan muuttamista määräaikaiseksi ja työvelvoitteen määräämistä. Joopa joo!


Minäkin luin vastikään Risto Uimosen kirjoittaman Iiro Viinasen henkilökuvan. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoisempaa ja värikkäämpääkin siteerattavaa kuin mihin Mira Päivinen on tarttunut. Mitäpä tuumaatte tästä johtajien palkkoja kuvaavasta suorasukaisesta lausahduksesta: ”Palkkojen ja palkkioiden kehitys on kaukana hyvästä hallintotavasta, jota hallitusammattilaisiksi itseään kutsuvat markkinoivat kovin hanakasti ulospäin. Olisi peiliin katsomisen paikka.”

Viinanen muistelee myös johtajaoptioiden kehittäjänä tunnetun Yrjö Kopran Yleisradion tv:ssä antamaa lausuntoa, jonka mukaan kuukausipalkka on toimitusjohtajalle vain palkka töihin tulosta. Viinanen kysyykin, että pitikö saada vielä miljoonaluokan bonukset ja optiot, ennen kuin työ maittoi.

Viinanen kertoo myös, että hänen on ollut vaikea hyväksyä sitäkin, että korkeapalkkaiset johtajat kiertävät verotusta muutamalla palkkatulonsa kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi. He välttyvät myös maksamasta kunnallisveroa. Viinasen mielestä heillä ei ole oikeutta arvostella kuntia, jos he eivät maksa osuuttaan kustannuksista.

Harmi, että tämä arvomaailman mullistus, niin kuin kirjoittaja Uimonen asiaa nimittää, tuli Viinaselle vasta eläkepäivillä. Liekö ollut alitajuisen huonon omantunnon vai minkä aiheuttama täydellinen suunnanmuutos. Vahinko, että siitä ei ole jäänyt merkkejä tämän päivän oikeistopolitiikkaan mutta kivahan sitä on siteerata.

Oletko tyytyväinen ehdokkaaseesi?

Oletko tyytyväinen ehdokkaasi kykyyn ja uskottavuuteen? Meillä on tarjota vaihtoehto, jolla on selvä näkemys seuraavan vaalikauden keskeisimmistä asioista:


• nuorisotyöttömyyteen nollatoleranssi

• verotuksen painopistettä pitää siirtää pääomaveron suuntaan

• eläkeiän pakkonosto on huono ratkaisu

• valtion velkaantuminen on saatava kuriin

• kovista arvoista toisista välittämiseen

Yläkoulusta ja vähän muustakin

Vääntö kouluratkaisuista on alkanut. Ensimmäiset nuotit sävelsi koulutuslautakunta, joka kolmen tunnin pohdinnan jälkeen päätyi jättämään asian pöydälle. Konkreettisimmaksi syyksi kirjattiin Meriluodon koulun puuttuva kuntokartoitus. Se päätettiin teettää ulkopuolisella asiantuntijalla.

Mutta kappas kummaa. Perjantain lehdessä kiinteistöpäällikkö Raitio ampui lonkalta täyslaidallisen. Hänen mukaansa rakennus ei täytä missään suhteessa vaatimuksia. Joko selvitys valmistui yhdessä yössä tai sitten Raitio on ymmärtänyt asian aivan väärin. Ei kai ole kovin järkevää, että kiinteistöpäällikkö teilaa rakennuksen juuri ennen kartoituksen tilausta. Kaiken lisäksi heitot ovat jälleen yliolkaisen lyttääviä. Puheet siitä, että rakennus olisi alle 40 vuoden iässä tiensä päässä tuntuvat käsittämättömiltä. Esimerkkinä mainittakoon, että Jyväskylän Lyseon lukio on rakennettu 1858 ja valtion omistama Jyväskylän Normaalikoulu viime vuosisadan alussa. Niissä kuitenkin annetaan tämän tasavallan arvostetuinta opetusta. Kummankaan purkamista ei suunnitella ja oppilaita on tarjolla enemmän kuin voidaan ottaa. Ne ovat molemmat ns. runkorakennetaloja kuten Meriluotokin. Saadun tiedon mukaan Meriluodon runkorakenteet ovat terveet. Huvittavaa on, että kiinteistöpäällikkö leimaa Meriluodon C-osan (tekninen työ/tekstiilityö) torsoksi jo syntyessään. Ne on tehty täsmälleen Kouluhallituksen ja Opetusministeriön mitoituksen ja määräysten mukaisesti, joten terveisiä osaamattomuudesta sinne. Kieltämättä lisätila ei varmaan olisi pahitteeksi mutta sitähän on tarjolla, kun Seutuopisto lähti rakennuksesta. On myös tiedostettava, että Meriluoto ei ole alkuperäisessä kuosissa vaan kiinteistöpäällikön vähättelystä huolimatta vuosien saatossa on saneerattu ATK-tilat, molemmat kotitalousluokat sekä uuden ilmeen saanut hallintokerros uusittuine opettajatiloineen. Oma lukunsa on pari vuotta sitten toteutettu oppilaiden WC-tilojen kiitosta saanut saneeraus.

Lisäksi luulisi kiinteistöpäällikönkin kuulleen kunnallishallintoa rasittavan perisynnin: ”Sitä saa, mitä tilaa!”. Olisiko ehkä perusteltua, että kuntoarvion tekijätahon kilpailuttaisi vaikkapa Savon Hankinta.

Sivistysjohtaja Kari Koistisen mielilause yleisötilaisuuksissa on ollut se, ettei ole järkevää satsata seiniin vaan opetukseen. Nyt kuitenkin kovasti tuodaan esille vaihtoehtoa, jossa Maaselän yhteyteen rakennettaisiin uusia seiniä vähintään 3,6 miljoonalla ja Kirkkopalvelujen tilojen yhteyteen tulevaan uuteen koulurakennukseen vähintään 2,5 miljoonalla €. Lisäksi tulisivat Kirkkopalveluille maksettavat vuokrat, jotka käsitykseni mukaan eivät ole aivan edullisimmasta päästä. Ne pitäisi näkyä seuraavalle 20 vuodelle, kun ratkaisua ainakin sille ajalle tehdään.

Meriluodon peruskorjauksen kustannusarvio on tällä hetkellä 9,3 miljoonaa euroa, johon ollaan saamassa puolet valtion rahaa eli kaupungin osuus olisi vajaat 4,7 miljoonaa. Taloudellisesti ratkaisu on selvästi edullisin. Siinä pantaisiin vähiten rahaa seiniin, jäisi euroja peräänkuulutettuun opetuksen laatuun.

Opetuksellisesti kannatan aivan avoimesti yhtä yläkoulua. Meriluodon huonetiloilla on parhaimmillaan viety yli 1000 oppilasta, joten 520 ei vaatisi kovinkaan suuria järjestelyjä. Eikä tuosta ole niin järisyttävän pitkä aika, kun Meriluodossa 500:n raja vasta alitettiin. Pienellä yksiköllä on monia heikkouksia. Pienen yläkouluyksikön perustamista vertaisin uuden kyläkoulun rakentamiseen. Jos yläkoululaisia on noin 120, niin silloin niitä on 35- 40 ikäluokassaan. Kun tämä vielä puolitetaan sukupuolen mukaan kahdella, niin voin sieluni silmillä nähdä, että valinnaisryhmiä muodostuu tekniseen työhön, tekstiilityöhön, kotitalouteen, valinnaiseen liikuntaan ja mahdollisesti ATK:yyn. Kaikki vähänkin erityisempi mm vieraat kielet jäävät sivuun, koska toteutuminen edellyttäisi lähes kolmasosan valintaa nykyisillä tuntikehyssäännöillä. Erittäin suuri vaara on myös sille, että monissa aineissa oppilaat jäävät vaille pätevän aineenopetuksen lehtorin opetusta, koska kyseisiä tunteja on niin vähän, ettei virkoja ole. Yhden yläkoulun malli ei millään tavalla estä Maaselän koulun jatkuvaa kehittämistä. Jäisihän sinne 0-6 eli 7. ikäsarjan oppilaat ja päivähoidon palvelut.

Pieksämäen vetovoimasta

Mitkä ovat Pieksämäen seudun vetovoimatekijöitä ja mistä asioista voisi tulla sellaisia? (Keskustan esittämä kysymys)


Otsikon asia on viime aikoina ollut kovasti pinnalla. Asiaa on pohtinut matkailun esiselvityksessään konsultti Heikki Kähärä, jonka kirjallinen tuotos ei alkuunkaan tyydyttänyt alan paikallisia aktiiveja. Kritiikin kärjiksi ovat nousseet Tapahtumaverkko ry:n Heikki Skyttä ja Sylvin sylissä hyvin viihtyvä Ilkka Seppä.

Kritiikki johtikin kaupunginhallituksessa tiheän kamman politiikkaan ja Kähärä saikin aatoksineen rukkaset. Näkemättä jää, säästikö kaupunki parisataatuhatta vai kulkiko onnensa ohi. Kliseinen, paperin makuinen esiselvitys ei kuitenkaan ole monia vakuuttanut. Sehän oli kuin konsultin käsikirjasta, jossa keinovalikoimana esitetään tuotekehitystä, laatua, hinnoittelua, verkostoitumista, internettiä, imagon kehittämistä ja brändäystä. Luettelo, jonka konsultti voi esittää joka paikassa ja kaikista aiheista. Näitä kysyjät Sdp:ltä tuskin odottivat ehdotuksina. Yritetään siis keksiä jotain maanläheisempää.

Monet ovat vannoneet Ideaparkin nimeen. Aika kuitenkin taitaa mennä alkuperäisten kaavailujen ohi. Valituskierre koukeroineen venyy ja venyy ja ympärillä tapahtuu koko ajan. Kuopion eteläpuolella kuokkaa sovitellaan kivikkoon ja Ikea ja siihen liittyvä kauppakeskus (850 työpaikkaa) ovat lähdössä liikkeelle. Jyväskylän seudulla suurehkoja kaupanyksiköitä on noussut jatkuvasti. Erityisesti erikoisalojen liikkeitä on noussut solkenaan. Mikkeli on kiihtyvällä vauhdilla panostanut kaupan palvelujen kehittämiseen keskustassa ja vasaran pauke on ollut jatkuvaa. Löytyykö alueemme kaupan suuryksikköön enää rohkeita yrittäjiä, kun potentiaaliset asiakkaat ”vangitaan” jo matkalla. Jonkun sortin kauppakeskus voi tulla mutta tuskin koollaan veriä seisauttavaa. Meillä taitaa olla vetovoiman veturi edelleen hakusessa.

On siis katsottava , mitä meillä on. Aina korostetaan keskeistä sijaintiamme, mutta onko sitä pystytty hyödyntämään millään konkreettisella tavalla. Eipä juuri. Meillä on hyvä puhdas luonto mutta siitäkin puuttuu kristallisoitunut kärkituote. Partaharju on jotain, mutta ei silläkään mahdottomia massoja houkutella eikä se niitä kestäisikään. On siis tyydyttävä vanhaan toteamukseen, että pieninä palasina on sun leipäsi maailmalla. Suomennettuna tarkoittaa siis sitä, että pitäisi yrittää edelleen kehittää tapahtumien ketjua, joka yhtenäisenä helminauhana antaa eloa ja elämää tälle viihtyisälle puistokaupungillemme.

Kaupungin elinkeinopolitiikka on aina suurennuslasin alla, kun puhutaan uusien työpaikkojen luomisesta. Terve yrittäjyys kantaa itsekin riskiä ja investoi ideoihinsa. Siitäkin löytyy meillä muutamia rohkaisevia esimerkkejä, jopa johtavia toimijoita aloillaan. Kaupungin tulee toki olla mukana talkoissa, mutta ei se voi olla kaikille kaikkea rakentamassa. Sehän vääristäisi jo kilpailuakin eikä olisi aidon yrittäjähengen mukaista. Osa vetovoimasta löytyy kuitenkin täältä. Rohkeasti ja ennakkoluulottomasti eteen päin!

Verotuksen näkymiä!

Verotus
*Ansiotulojen verotusta on kevennettävä
*Pääomaveroja ja rikkaiden omaisuusveroja on nostettava
*Veropohja on pidettävä laajana
*Verotuksella on tuettava työllisyyttä ja pienennettävä tuloeroja
*Laajan pohjoismaisen hyvinvointivaltion ylläpitäminen vaatii verotuloja

Yksityiskohtaisempia verokantojamme löydät mm SDP nettisivuilta kohdista ansiotuloverotus, autoverotus, kiinteistövero, kunnallisverotus, perintövero, pääomatuloverotus, ruoan arvonlisävero ja ympäristöverotus.

Ääni-ikärajaako alaspäin?

Olisitteko valmiit laskemaan äänestysikärajan 16 vuoteen kunnallisvaaleissa?

Kysymykseen ei ole suoraa mustavalkoista kyllä – ei vastausvaihtoehtoa. Yhteiskunnassa ei voi tapahtua perustavaa laatua olevaa muutosta, joka toteutettaisiin suunnittelemattomasti ilman, että muutoksen kaikkia mahdollisia vaikutuksia olisi perusteellisesti tutkittu. Äänestysikärajan lasku kunnallisvaaleissa olisi suomalaisessa yhteiskunnassa varsin radikaali uudistus. Mutta ei tyrmätä vaan punnitaanpa asiaa muutamalta kantilta.

Valtaan on perinteisesti liitetty vastuu. Tänä päivänä suomalainen lainsäädäntö ja oikeuslaitos käsittelevät nuoria silkkihansikkain ja niinpä nuorten saamat tuomiot ovatkin yleensä täysi-ikäisten vastaavista rikkomuksista saamia rangaistuksia selvästi lievempiä. Varmasti aivan perustellusti. Nuoruus ja hurjuus ovat aina kuuluneet kapinoivan ikävaiheen kuvaan. Pitäisikö tätä erityiskohteluominaisuutta järkyttää, jos valtaakin lisätään? Ehkä, välillä kuulee myös vaatimuksia, että rangaistavuuden rajaa olisi laskettava nykyisestä. On aivan ilmeistä, että lapsuuden aika suomalaisten kehityskaaressa on harmillisesti lyhentynyt. Lapset eivät enää saa olla lapsia yhtä pitkään kuin ennen. Ilmiöstä ei ole aivan kauttaaltaan ollut pelkästään positiivisia vaikutuksia. Äänestysikärajan alentaminen 16 vuoteen ja siihen ikäluokkien valmisteleminen saattaisi entisestään luoda paineita lapsuuden lyhenemiseen.

Äänestysikärajan alentaminen aiheuttaisi varmasti paineita koulujärjestelmänkin muuttamiseen. Historian opetuksesta enenevä määrä tulisi suunnata yhteiskuntaopin suuntaan. Suomalainen demokraattinen kuntajärjestelmä olisi opetettava perin pohjin. Tämä tehostaminen ei varmaankaan olisi pahaksi, vaikka äänestysikärajaan ei koskettaisikaan. Toinen perustavaa laatua oleva kysymys tässä koulukytköksessä on poliittisten puolueiden ja koulun suhde. Tällä hetkellähän meidän koululaitoksemme on täysin epäpoliittinen. Pitäisikö siis yhteiskuntaopin tunneille laskea puolueiden edustajia kertomaan ryhmänsä ajamista päämääristä. Eihän varmaan ole kenenkään etu, että peruskoulusta lähdössä oleva lapsi äänestää täysin vailla yhteiskunnallista tietämystä ja näkemystä.

Edessä on seurakuntavaalit ja ehkäpä kysymyskin on sieltä ajautunut kuntapolitiikkaankin. Seurakuntavaaleissa hääräävät suurelta osin samat taustatahot kuin kunnallispolitiikassakin. Voitaisiin siis perustellusti kysyä voitaisiinko rippikoulussa puhua myös politiikkaa, kun seurakuntavaalit taustatahojensa myötä ovat aivan kiistatta politisoituneet. Kysymyshän on suorastaan hätkähdyttävä mutta ehkä kuitenkin ainakin teoriatasolla mietittävä. Pitäisihän seurakuntalaisillekin kertoa, miten demokratia kirkon sisällä paikallistasolla toimii ja kuka valtaa viime kädessä käyttää.

Asian ympäriltä voi kaivaa koomisiakin ulottuvuuksia. Pitäisikö esimerkiksi lapsilisien maksatuksen yläikärajaa laskea, jos äänestysikärajakin lasketaan? Tuntuisi jotenkin hilpeältä, että lapsilisää nauttivat käyttäisivät kunnan ylintä päätösvaltaa.
Yhteenvetona esitän seuraavaa: Ei tyrmätä asiaa suoralta kädeltä mutta tukitaan vaihtoehdon kaikki vaikutukset perinpohjaisesti ennen päätöksentekoa. Suurin hyöty tästä saattaisi oikein toteutettuna olla, että saataisiin totutettua nuoret suuremmin joukoin ääniuurnille ja näin äänestysprosentin jatkuva lasku pysäytettyä.