Valehtelevatko luvut?

Aloitetaan ajatusleikillä. Tapahtumat Euroopassa ovat menneet todella ikävään suuntaan. Kriisit ovat kärjistyneet ja väki on lähtenyt joukoittain liikkeelle. Rautatiekaupunkina Pieksämäki on saanut pakolaisvirrasta melkoisen annoksen. Ihmisiä ei tietenkään voi jättää heitteille, joten organisaatio mukautuu ja kaikki hoituu ja elämä soljuu päivästä toiseen. Kukaan ei ole edes herännyt ”itkemään” itsekkäästi pieniä etujensa menetyksiä. Ihminenhän on loppujen lopuksi aika sopeutuvainen luontokappale. Tapahtumien vyöryllä on yllättäväkin seuraus. Virkakoneiston huipulla norsunluutornissa havahdutaan yllättävään havaintoon. Kaupunkimme on parantanut sijoitustaan kymmenillä pykälillä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvertailussa. Kustannukset henkeä kohti ovat laskeneet dramaattisesti. Emme enää ole 60 kunnan vertailussa kallein. Kaikki hymyilevät kilpaa kevätauringon kanssa. Kaupunkimme on pelastettu. Mihin sitten ajatusleikillä tähtään? Pelkkä väkiluvun kasvu näyttäisi korjaavan perusturvamme, vaikka emme olisi tehneet asialle todellisuudessa mitään. Laskentamalli on siis harhainen. Jakolaskuhan näyttää, että kustannuksemme sotessa väkiluvun vähentyessä kasvavat joka päivä, kun kustannukset lasketaan henkeä kohti, vaikka olisimme todellisuudessa säästäneet. Laskentatapa rankaisee aina vertailuryhmän pienintä. Siksi Pieksämäen sijoittaminen aina vertailuissa 60 suurimman kaupungin ryhmään on kohtuutonta itsensä ruoskimista. Joku ”raimo” sanoo nyt ettei ymmärrä mitään. Pakko kuitenkin yrittää. xxxx Apu-lehti kirjoitti tuoreessa numerossaan yllättävän syvällisestä aiheesta. Otsikkona oli :”Ulkoistaminen tulee kalliiksi”. Kiinnostuin oitis moisesta otsikosta ja kun totesin lähteenä käytetyn Sosiaalibarometriä vuodelta 2013 niin tietenkin sukelsin sen ”saloihin”. Siellä peräti 55% terveyskeskusjohtajista ilmoitti kohdanneensa puutteita ostopalvelujen laadussa. Puolet ilmoitti hintojen nousseen neljän vuoden aikana. Osa kertoi odotettua tarinaa, jonka mukaan kustannukset aluksi laskivat mutta lähtivät myöhemmin nousuun. Nousupaineet tulivat ilmi yleensä ns jatkokilpailutuksissa. Toinen havainto sosiaalibarometristä oli, että kuntia luokiteltiin siellä uudella tavalla. Kunnat alle 10 tuhatta asukasta omana ryhmänään, 10 -30 tuhatta omanaan ja yli 30 tuhatta asukasta omanaan. Mielenkiintoista olisi katsoa, miten Pieksämäki sijoittuu tuossa keskiryhmässä eikä kuunnella jatkuvaa valitusta siitä, miten olemme 60 suurimman kunnan vertailussa kallein. Lukuja voidaan siis aina esittää tarkoitushakuisesti manipuloinnin välineinä. Älkäämme siis uskoko varauksettomasti kaikkea, mitä eteemme totena tarjotaan.

Opettaja kertoo Jormalle!

Hyvä Jorma Karjalainen. Kotiläksyt tekemättä tai muuten vaan tiedoissa aukkoja. Kunnallinen päätöksenteko ei todellakaan toimi niin, että luottamuoshenkilöt vastaavat kaikesta kunnallisessa päätöksenteossa tapahtuvasta. Kunnallinen päätöksenteko tapahtuu aina esittelystä, joka perustuu virkmiesvalmisteluun. Tästä osiosta virkamies vastaa aina virkavastuulla. Päätöksenteon lähtökohta on aina, että luottamushenkilöpäättäjät voivat uskoa heille esitettyyn päätöksenteon pohjana olevaan aineistoon. Siis vielä kerran kansankielellä sanottuna – virkavastuu kattaa aineiston virheettömyyden, poliittinen vastuu päätösten tarkoituksenmukaisuuden ja toimivuuden. Tahiniemen koulusta tivasit minulta, koulutuslautakunnan puheenjohtajalta. Ensinnäkin koulujen pystyttäminen tai lakkauttaminen ei ole lutakunnan vallassa vaan valtuuston reviiriä. Toiseksi, oppilaat kuulemma viihtyvät hyvin Kontiopuiston koulussa eivätkä halua takaisin entiseen. Eiköhän asia ole siltä osin loppuun käsitelty! Kunnan talouden toteutuman osalta viittaan kesäkuussa valtuustoon tulevaan tilinpäätökseen. Siinäpä sitä Jormallekin kotiläksyä.

Faktat eivät johda harhaan - jossittelu ehkä...

Faktat eivät johda harhaan – jossittelu ehkä… Kiitoksia kaupunginjohtaja Tapio Turuselle vastauksesta Mänttä-Vilppula-analyysiimme. Kirjoituksessa on sellaisia osioita, joita on pakko kommentoida. Tapio Turusen teksti alkaa: ”Alpo Salo ja kumppanit kirjoittavat Mänttä-Vilppulasta …. ulkoistaminen ei tuo kunnalle mitään hyvää.”. Tekstimme ei todellakaan sisältänyt tällaisia ylimalkaisia heittoja hyvästä tai pahasta vaan kaikki luvut olivat Mänttä-Vilppulan virallisista asiakirjoista. Näin halusimme kertoa järjestelyistä, joilla siellä tehtiin raflaava, voitollinen tilinpäätös. Jos luvuissa on yksikin virhe, niin toivomme kaupunginjohtajan kertovan sen, että voimme välittää tiedon Mänttä-Vilppulaankin. Voivat sitten siellä korjata. Faktojen sijasta Tapio Turunen sortuu jossitteluun. Neljäs kappale alkaa tuolla surullisella jos-sanalla. Sen jälkeen onkin helppo oikoa mutkat suoriksi, unohtaa kaupunkimme haastava väestörakenne, kova sairastavuuskerroin (n 1.5) ja päälle päätteeksi haukkua sairaanhoitopiirit. Mielenkiintoista saada sairaanhoitopiirien kommentti Turusen väitteeseen heidän laskutusmenetelmistään, jonka mukaan yksikköhintoja nostetaan kysynnän vähentyessä. Olisiko nyt sitten kuitenkin niin, että ongelma onkin meillä johdollinen. Miksi terävin johtomme ei poimi mainostamiaan parhaita toimintatapoja kunnalliseen käyttöön? Onko ulkoistaminen kuitenkin muuttunut itsetarkoitukseksi? Kunpa kaikki ulkoistuksen valmisteluun käytetty energia olisikin käytetty oman toiminnan kehittämiseen! Loppukevennyksen voi ottaa harhaan johtamisesta. Osa päättäjistä on harhautettu Naiskankaan risteykseen, jossa he epätoivoisesti etsivät joko kauppakeskusta tai suunnitteluun hävinneitä euroja. Osa taas harhailee ”Apsin” takamaastossa etsien sataa pesulatyöpaikkaa, joilla oli 6 miljoonan €:n hintalappu. Ei ihme, jos ovat harhaisen epäluuloisiksi muuttuneet! Kekäläinen, Kietäväinen, Rytkönen, Salo A ja Salo T Pieksämäen demarit ry

Mänttä-Vilppulako meille malliksi?

Mänttä-Vilppulako meille malliksi? Paljon väännetyissä peruspalveluratkaisuissa meille on tarjoiltu myös Mänttä-Vilppulan palvelujen ulkoistamismallia. Meidänkin paikalliset ulkoistusintoilijat ovat saaneet kovasti pöhinää pönttöihin, kun Mänttä-Vilppulasta on kiirinyt ennakkotieto, että kunta tekee 5,49 miljoonaa ylimääräisen tilinpäätöksen. Hätäisimmät ovat jo ehtineet mainostaa tulosta em ulkoistuksen ansioksi. Kunnan virallisten lukujen kiihkoton tarkastelu todistaa kuitenkin aivan toista. Kunta kertoo saaneensa pysyvien vastaavien satunnaisena myyntivoittona 3,29 milj. . Lisäksi tilinpäätöstiedoista ilmenee, että M-V sai viimeisen kerran kuntaliitoksen aiheuttamaa valtionosuuden vähenämän korvausta 0,64 milj.. Veroprosentin korotus huimaan 22%:iin tuotti 1,5 milj. lisää. Yhteisövero tuotti lisää 0,19 milj. ja kiinteistöveron korotus 0,11 milj.€. Edellämainittu myyntivoitto ja nämä veronkorotukset tuottivat yhteensä 5,54 milj. €. Hyvä tulos tuleekin siis omaisuuden myynnistä ja veronkorotuksista. Sanoohan sen jo tavallisen sepänkin järki, ettei perusterveydenhuollon reilun 8 miljoonan momentista voi 5,5 miljoonan ylijäämää repiä, vaikka jotkut haluavat niin väittääkin. Miten sille Mänttä-Vilppulan sotelle sitten 2013 oikein kävi? Perusterveydenhuolto tuli reilusti alaspäin , 2,37 milj. €. Mutta millä hinnalla? Erikoissairaanhoito ylitti budjetoidun 1,72 milj ja edellisvuoden 1,45 milj €. Kasvua edellisvuodesta 10,9%. Venkoilijat sanovat, että Pohjois- Häme hoitaakin erikoissairaanhoidon. Kyllä, kyllä mutta perusterveydenhuollostahan ne potilaat sinne joku lähettää ja kunta maksaa tietenkin molemmat. Ulkoistuksen on luvattu panevan ns hoidon porrastuksen kuntoon ja suitsivan erikoissairaanhoidon. Toisin näyttää käyneen. (Kaikki luvut ovat Mänttä-Vilppulan kaupungin virallisista asiakirjoista) Pieksämäen demarit ry Ari Kekäläinen, Mauri Kietäväinen, Pauli Rytkönen, Alpo Salo ja Terttu Salo

Pois raiteilta ja kiskotkin rullalle!

Vaalit olivat ja menivät. On vallanvaihdon aika. Uudet valtuustot ovat aloittelemassa töitään.Demokratiassa valta tulee kansalta – niin meitä on ainakin opetettu. Usko järjestelmään alkaa kuitenkin hivenen horjua, kun äänestysprosentti on vain hivenen päälle viidenkymmenen. Onko usko päätöksentekoon horjunut todellakin näin pahasti tavallisten kansalaisten keskuudessa. Eikö kunnallinen päätöksenteko olekaan niin avointa ja läpinäkyvää kuin sen väitetään olevan. Ovatko valtuutetut aivan narussa vietäviä lapasia vai todellisia päätöksentekijöitä. Äänestysinnosta päätellen ns kansa ei usko siihen liturgiaan, mitä sille syötetään.




Jotain vaalit kuitenkin muuttivat ihanassa kotoisessa kaupungissakin. Joitakin valtaan rakastuneita sentään jäi jälleen valtuuston ulkopuolelle. Vetenaaripolitikko Eino Törrönen on pitkään mainostanut olevansa pois raiteilta – nyt taisivat kiskotkin mennä rullalle, kun valtuustotaival katkesi tylyllä tavalla – lopullisestiko?



Vanhoja konkareita putsaantui valtuustosta toki enemmänkin. Nimekkäimpiä tuohon ryhmään joutuneet lienevät Arvo Levänen, Matti Heiskanen, Maritta Hämäläinen ja Leena Multanen. Säälittävin suoritus oli varmaan entisellä kansanedustajalla, Riitta Kauppisella. Puolueloikkauksen jälkeen haavin pohjalta löytyi vaivaiset 10 ääntä.Aika vaatimaton saavutus entiseltä kansanedustajalta. Ei menneet kaikkien paluuhaaveetkaan aivan putkeen. Hallitustasollakin takavuosina hääränneet Pekka Seppä ja Seija Hietakangas jäivät tylysti vallan kammarin ulkopuolelle.



Tuuletustakin tuli mutta senioriosastolta. Varttuneessa keski-iässä purjehtivat Tapio Klen ja Raimo Mähönen räjäyttivät äänipommin, jolla nyt sitten kaupunkimme poliittista elämää ohjaillaan. Työ ei tule olemaan helppoa. Lauluihin pitää tulla aivan uusi nuotti. Nyt eivät elätä Raimon tiernapoikalaulut eikä poliittisen ensirakastajan lemmen luritukset. Ei elätä Tapion filosofiset pohdinnat. Molemmat on valjastettava raakaan työhön. Sitä lenee tarjolla heille ja kaikille muillekin ”ihanassa” paikallispolitiikassa häärääville. Onnea heille ja meille!

Vastaus "vassareille" Sinun Savossa nuorten kiinnittymisestä palveluihin

Ohessa puolueellenne ensimmäinen kysymys Vasemmistoliitolta:




Minkälaisilla toimenpiteillä pystyttäisiin parantamaan nuorten kiinnittymistä palveluiden pariin, kuinka palvelujärjestelmäämme tulisi tätä varten muokata? Minkälaisiksi arvioitte Pieksämäellä nuorille suunnatut tiedotus- ja osallisuuskanavat? Kuinka niitä voitaisiin kehittää tulevaisuutta ajatellen?



No joopa joo. Kysymys on niin laaja, väljä ja moniulotteinen, että ei tässä oikein tiedä mistä päästä kerää rupeaisi purkamaan. Tuskinpa vassarit ainakaan hautauspaleluita kysymyksellään tarkoittavat, joten unohdetaan ne ja siirrytään vaikkapa koulumaailman salohin, koska niitä palveluja jokaiselle tarjotaan ainakin 9 vuotta peruskoulun muodossa. Kaikille on tarjolla päiväkoti- ja eskaripalveluja ja sitten vielä jatkoksi ammatillinen koulutus. Tuntuu itsestään selvyydeltä mutta kun sen ilman saa niin sen arvoa ei huomata ja vassareitten peräänkuuluttama kiinnittyminen tähän yhteiskunnan laajaan peruspalveluosioon on selvästi huononemassa.



Merkit huononevasta kiinnittymisesta koulutukseen ovat jo selvästi näkyvissä. Tästä kertoi vastikään Pieksämäellä vieraillut Opetushllituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä. Hän kertoi, että monien keskeisten aineiden arvosanojen keskiarvot ovat pudonneet peräti kokonaisella numerolla. Tällainen kouluaine on mm äidinkieli. Pisa-tutkimusten harhaisesta illuusiosta on aika herätä ja huoltajien on seurattava lastensa kouluedesottamuksia entistä tarkemmin. Tämä jos mikä auttaa kiinnittymään yhteiskuntaan.



Tasavallan presidentti Sauli Niinistökin peräänkuulutti jokin aika sitten parempaa kiinnittymistä koulutukseen ja työelämään. Hänen mielestään Suomi ei ole mikään oleskeluyhteiskunta. Perusajatukseen on luultavasti useimman suomalaisen helppo yhtyä. On meitä sen verran ainakin varttuneempia opetettu, että ilman työtä joudut hunningolle. On pakko uskoa vanhaan viisauteen, että elämässä pärjääminen tulee koulutuksen ja sitä seuraavan työelämän kautta.

En oikein ymmärrä, mitä palveluja jäisi nuorilta piiloon. Koulukkaita juoksutetaan puolipakolla terveydenhotajilla, kuraattoreilla, psykologeilla, opinto-ohjaajilla, luokanohjaajilla, ammativalintapsykologeilla, sosiaalityöntekijöillä ja sitten lipsuneita vieä poliisinkin pakeilla. Osansa tästä holhoamisesta saavat tietenkin huoltajatkin. Meidän tulisi muistaa, että kaikki palvelut eivät ole tarkoitettu kaikille pakkopullaksi. Tuet ovat hyviä mutta vastuun ottaminen omista tekmisistä kasvattaa parhaiten.Se antaa onnistumisen tunteen ja kasvattaa tervettä itsetuntoa, jota jokainen tarvitsee tässä kivikovassa mailmassa.

Myydäänkö joukkue vai vaihdetaanko valmentajia?

Viikon kolumni Pieksämäen paikallisessa: 

Olet varmaan joskus seurannut jääkiekkoa, jalkapalloa, lentopalloa tai jotain muuta joukkuelajia. Aina jollakin joukkueella menee surkeasti, kun se on juuttunut sarjataulukon häntäpäähän tai sitä rasittaa jo vaikkapa kuuden häviön tappioputki. Mitä silloin yleensä tapahtuu ? Alkavat huhumyllyjen siivittämät spekulaatiot valmentajavaihdoksista. En ole näissä tilanteissa koskaan kuullut yhdenkään valmentajan ehdottaneen joukkueensa myymistä ratkaisuna heikkoon menestykseen – vieläpä niin, että hän itse pelastaisi nahkansa moisessa silmänkääntötempussa.

Kaupunkeja voidaan perustellusti verrata huippuunsa viritettyihin joukkueisiin. Kaupunginjohtajat ovat päävalmentajia ja pienemmät virkamiehet lajivalmentajia ja apuvalmentajia. Paikallispolitiikan harrastelijat ovat urheiluseuran johtokunnassa tärkeinä istuvia päävalmentajan myötäilijöitä tai liian suuren taakan alle uupumassa olevia visionäärejä. Tavallisille veronmaksajille on tässä ”tivolissa” varattu huutokuoron osa, joka sinänsä harmittomuudessaan voi olla jopa hauskaakin.

Mutta liirum laarumit sikseen ja asiaan. Raporttien mukaan kaupunkimme on juuttunut sarjataulukon häntäpäähän, kun sitä on jatkuvasti yritetty ympätä 60 suurimman porukkaan. On aika ymmärrettävää, että kulut asukasta kohti meillä ovat vääjäämättä tuossa ryhmässä korkeimmasta päästä, koska jakajia(=asukkaita) meillä on tuossa ryhmässä vähiten. Kulut henkilöä kohti kasvavat joka yö väkimäärän vähentyessä, vaikka kulut pysyisivät samana tai vaikkapa hivenen pienenisivätkin. Tarkastelukulma ei siis voi olla ainoa ja oikea. Ehkä meidän olisikin aika siirtyä 60 seuraavan kunnan ryhmään, kun kerran 20 tuhatta asukastakin rajana näyttää karkaavan käsistä. Ehkä olisimmekin tässä ryhmässä parasta A-ryhmää. Ei ollenkaan huono suoritus kakkossarjastakaan. Juhliihan jääkiekossa Mestiksen mestarikin joka vuosi, vaikka eivät liigassa ole käyneetkään.

Kaupunkimme ongelmien ratkaisuksi yritetään tarjota perusturvan 30 miljoonan kokoisen potin ulkoistamista/yksityistämistä. Sehän olisi nyt sitä joukkueen ykkösketjun myymistä valmentajien pallien tutisematta. Huomattavaa on, että varsinaisia säästöjä operaatiossa ei syntyisi vaan kulut kasvaisivat parilla miljoonalla entisestään. Ei käy. Kaupungin ydin ei voi olla myytävänä. Joukkuetta ei voi myydä.

Olen kuullut väitettävän, että asia on työnjohdollinen. Uudet isännät panisivat tuulemaan ja kaikki hoituisi tehokkaammin, taloudellisemmin ja jopa voittoa tuottavasti. Niinpä tietenkin. Voittoahan sen pitäisi meidän perusturvamme tahkota sijoitusyhtiöllekin. Siihen Korvatunturin mieheen en ole enää vähään aikaan uskonut. Ei kukaan tule tänne meidän perusturvaamme hyvää hyvyyttään järjestämään.Tuottovaatimukset tuollaisilla yhtiöillä liikkuvat 10%:n tietämissä. Mutta kun kokoamme yhteen kaiken edellä jaaritellun ja vielä korostamme ongelman työnjohdollisuutta niin emme voi välttyä loppupäätelmältä: Joukkuepelissä joukkuetta ei voi vaihtaa – valmentajia kylläkin.

Alpo Salo