Vaalit oli ja keskusta meni!

Vaaleissa oli kaksi verien seisauttajaa. Perussuomalaisten hyökyaaltomainen voitto ja keskustalaisten veretseisauttava tappio. Kyllä taitavat Kekkonen ja Vennamo kääntyä haudoissaan tulosta ihmetellessään. Kuka olisi SMP:n raunioilla uskonut tällaisen päivän koittavan. Demarit ja kokoomus selvisivät melkein kuivin jaloin. Molemmille tuli lievää pakkia mutta nyt todella voisi puhua torjuntavoitosta. Demarien hallitustaival näyttää melko varmalta mutta kaverit ovat vielä epävarmat. Kokoomus ja persuthan ne melko todennäköisesti ovat mutta pieni mahdollisuus on muunkinlaiseen koalitioon.

Kiviniemeltä näyttää hermo pettäneen kokonaan, kun ei suostu esittelemään Portugali-pakettia eduskunnalle. Ei olisi sitten puolustanut sitä niin kiivaasti - olisi ehkä maksanut vähemmän. Nyt taitaa olla agraaripuolueella edessä korpivaellus, jonka mittaa ei tiedä kukaan.

Kiitos kuitenkin kaikille, jotka tuitte henkilökohtaista vaalityötäni. Ensiyrittämällä ja pienellä budjetilla tulos oli kouluarvosanalla ihan hyvän paikkeilla. Työ jatkuu. Yhteiskunta ei tule milloinkaan valmiiksi. Palataan juttuun.

Hyvät pääsiäiset ja sitten vaput kaikille. Positiivisesti eteenpäin!

Voi tuota Nepposta!!

Jokunen aika sitten kansanedustaja Nepponen uhosi monella sivulla, miten hän varmasti äänestää vastustavasti, kun maankäyttö- ja rakennuslakiuudistus tulee eduskunnassa päätettäväksi. Monet epäilivät silloinkin uhoa vaalitempuksi. Äänestys oli eilen. Nepposta ei salissa näkynyt. Paikka odotti istujaa mutta turhaan. Kansanedustaja Nepponen oli ilmoituksensa mukaan eduskunnassa mutta juuttui kahden muun edustajan kanssa hissijonoon. Tätä selitystähän on vuosien saatossa eduskunnassa käytetty erinäisiä kertoja, kun on haluttu olla äänestyksestä poissa.

Aika linjattomalta näyttää myös Kokoomuksen toisen edustajan, Lenita Toivakan äänestyskäyttäytyminen. Vaikka hän maakuntavaltuuston puhejohtajana täällä on ollut hyväksymässä maakuntakaavaa, niin eduskunnassa ei löytynyt ryhtiä seisoa oman maakunnan asian takana vaan jättäytyi pois äänestyksestä.

Ruusuja ei tarvinne ojentaa vihreiden Heli Järvisellekään, joka myös oli poissa muun tapaamisen takia. Mikä tapaaminen voi olla niin tärkeä, että se ohitti eduskunnan täysistuntoäänestyksen, jossa päätettiin yhdestä maakuntamme tämän hetken puhutuimmasta asiasta.

Kyläkoulujen asemasta ja vähän muustakin

Pitäisikö kyläkoulujen säilyttämisestä päätettäessä kuulla kaikkien oppilaiden vanhempien mielipidettä?


Yksiselitteinen vastaus –ehdottomasti kyllä. Keskustan heittämä pallo ei ehkä olekaan varsinainen kysymys vaan keskustelun herättely jo pidempään velloneeseen keskusteluun kyläkoulujen asemasta. Mielipiteissä tunne ja järki vellovat samassa sopassa. Aihe on herkkä, jossa on varottava pahasti tallomasta kenenkään varpaille. Siksi yritänkin seuraavassa kartoittaa erilaisia – uusiakin – lähestymistapoja asiaan.

Kuntaliitosten jälkeen Pieksämäki on alueellisesti laaja kunta. Asukkaita ja näin ollen tietenkin veronmaksajiakin on paljon myös haja-asutusalueilla. Jos he haluavat vero-osuudellaan ylläpitää kyläkouluja, niin kyllä siihen pitäisi ymmärrystä löytyä. Kyllä satsaukset kylille yhteisestä veropotista ovat prosentuaalisesti niin vaatimattomia, että … .

Tahto ja järki toisen taskussa                       

Usein kuulee esitettävän, että kyläkouluissa oppilas saa laadultaan heikompaa opetusta kuin keskustaajaman isossa yksikössä. Totta toinen puoli. Älytaulut ja dokumenttikamerat saattavat saapua kylille pienellä viiveellä mutta saavutetaanko niillä kuitenkaan niin suurta hyötyä, joka korvaisi esimerkiksi oppilaiden kuljetusaikojen venähtämisen jopa 2,5 tuntiin joka päivä, yhdeksän vuotta. Ajallisesti voisi puhua miltei lapsuuden ryöstöstä.

Taloudellinen tarkastelukulma

On kiistatta totta, että kustannukset yhtä oppilasta kohden ovat kyläkoulussa korkeammat kuin keskustan yksiköissä mutta keskittämiselläkin on hintansa. Kuljetuskustannukset haukkaavat melko siivun laskennallisesta säästöstä. Lisäksi uusien oppilaiden ilmaantuminen saattaa aiheuttaa uusien ryhmien muodostamistarpeen, joka syö ”säästöstä” lisää.

Verotuksellinen lähestyminen

Koulutoimen kulurakenteesta aivan valtaosa on palkkoja, joista suuri osa palautuu verotuottoina yhteiskunnan haaviin. Tarkoitan tällä sitä, että usein lakkautuslaskelmat ovat liian pintapuolisia ja pelkistettyjä. Kaikkia vaikutuksen tasoja ja laajuuksia ei ole joko huomattu tai haluttukaan huomioida. Kärjistyksenä voi kysyä, miksi me pienen säästön toivossa lakkauttaisimme näitä varman verotuoton työpaikkoja ja samaan aikaan kalliilla investointiohjelmilla pyrkisimme luomaan uusia?

Hankkeet/projektit vastaan kyläkoulut

Elämme hankkeiden ja projektien kulta-aikaa. Rahastavat konsultit pyörivät sutena kuntienkin nurkissa. Mitäpä jos ennakkoluulottomasti luopuisimme jostain hankkeesta ja satsaisimme säästyvät varat kyläkoulutoiminnan kehittämiseen. Jos joku epäilee, niin hän katsokoon hankkeita vaikkapa viimeiseltä 20 vuodelta. Paljon on hankkeita, joista ei ole jäänyt muuta kuin loppuraportti pölyttymään arkiston hyllylle.

Keskushallintokin heräämässä

Aluehallintoviraston sivistystoimentarkastaja Kari Lehtolakin on hieman moitiskellen patistellut kuntia. Hänen mielestään nämä liian innokkaasti lakkauttavat kyläkouluja. Kaikkia vaikutuksia ei aina ole pohdittu tarpeeksi.

Nepposen vaalikuume nousee!

Kokoomuksen kansanedustaja Olli Nepponen ripittää tiistain (15.2.) LS:ssa etusivun leveydeltä oman puolueensa hallinnoimaa ympäristöministeriötä. Hän ilmoittautuu tässä vaiheessa Pieksämäen Ideaparkin ylimmäksi ystäväksi ja käy samalla teatraalista sanasotaa oman aateveljensä Jan Vapaavuoren kanssa. Kovin on myöhäissyntyistä Nepposen herääminen. Ei ollut näin raflaavaa meininkiä, kun apuja olisi tarvittu. Ettei nyt vain vaalien läheisyys ole pannut puntteja tutisemaan. Täytyyhän sitä nyt olla äänestäjäkunnan asialla aikakin pari kuukautta ennen vaaleja.

Kovin poliittiselta tempulta vaikuttaa myös Nepposen ilmoitus, että hän seuraavassa eduskunnassa äänestää ympäristöministeriön kaavailuja vastaan. Helppoahan se onkin, koska siellä saattaa istua ministerin pallilla joku muu kuin aateveli. Minä lupaan äänestää seuraavassa eduskunnassa nykyisen kaltaiselle menolle epäluottamuslausetta. Meillä molemmilla taitaa olla sinne Arkadian mäelle yhtä vahva valtakirja taskussa.

Viinasta siteeraten

Mira Päivinen siteeraa Pieksämäen lehden sainpas sanottua palstalla entistä valtiovarainministeriä vastikkeettomasta työttömyysturvasta ja päätyy ehdottelemaan toimeentuloturvan muuttamista määräaikaiseksi ja työvelvoitteen määräämistä. Joopa joo!


Minäkin luin vastikään Risto Uimosen kirjoittaman Iiro Viinasen henkilökuvan. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoisempaa ja värikkäämpääkin siteerattavaa kuin mihin Mira Päivinen on tarttunut. Mitäpä tuumaatte tästä johtajien palkkoja kuvaavasta suorasukaisesta lausahduksesta: ”Palkkojen ja palkkioiden kehitys on kaukana hyvästä hallintotavasta, jota hallitusammattilaisiksi itseään kutsuvat markkinoivat kovin hanakasti ulospäin. Olisi peiliin katsomisen paikka.”

Viinanen muistelee myös johtajaoptioiden kehittäjänä tunnetun Yrjö Kopran Yleisradion tv:ssä antamaa lausuntoa, jonka mukaan kuukausipalkka on toimitusjohtajalle vain palkka töihin tulosta. Viinanen kysyykin, että pitikö saada vielä miljoonaluokan bonukset ja optiot, ennen kuin työ maittoi.

Viinanen kertoo myös, että hänen on ollut vaikea hyväksyä sitäkin, että korkeapalkkaiset johtajat kiertävät verotusta muutamalla palkkatulonsa kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi. He välttyvät myös maksamasta kunnallisveroa. Viinasen mielestä heillä ei ole oikeutta arvostella kuntia, jos he eivät maksa osuuttaan kustannuksista.

Harmi, että tämä arvomaailman mullistus, niin kuin kirjoittaja Uimonen asiaa nimittää, tuli Viinaselle vasta eläkepäivillä. Liekö ollut alitajuisen huonon omantunnon vai minkä aiheuttama täydellinen suunnanmuutos. Vahinko, että siitä ei ole jäänyt merkkejä tämän päivän oikeistopolitiikkaan mutta kivahan sitä on siteerata.

Oletko tyytyväinen ehdokkaaseesi?

Oletko tyytyväinen ehdokkaasi kykyyn ja uskottavuuteen? Meillä on tarjota vaihtoehto, jolla on selvä näkemys seuraavan vaalikauden keskeisimmistä asioista:


• nuorisotyöttömyyteen nollatoleranssi

• verotuksen painopistettä pitää siirtää pääomaveron suuntaan

• eläkeiän pakkonosto on huono ratkaisu

• valtion velkaantuminen on saatava kuriin

• kovista arvoista toisista välittämiseen

Yläkoulusta ja vähän muustakin

Vääntö kouluratkaisuista on alkanut. Ensimmäiset nuotit sävelsi koulutuslautakunta, joka kolmen tunnin pohdinnan jälkeen päätyi jättämään asian pöydälle. Konkreettisimmaksi syyksi kirjattiin Meriluodon koulun puuttuva kuntokartoitus. Se päätettiin teettää ulkopuolisella asiantuntijalla.

Mutta kappas kummaa. Perjantain lehdessä kiinteistöpäällikkö Raitio ampui lonkalta täyslaidallisen. Hänen mukaansa rakennus ei täytä missään suhteessa vaatimuksia. Joko selvitys valmistui yhdessä yössä tai sitten Raitio on ymmärtänyt asian aivan väärin. Ei kai ole kovin järkevää, että kiinteistöpäällikkö teilaa rakennuksen juuri ennen kartoituksen tilausta. Kaiken lisäksi heitot ovat jälleen yliolkaisen lyttääviä. Puheet siitä, että rakennus olisi alle 40 vuoden iässä tiensä päässä tuntuvat käsittämättömiltä. Esimerkkinä mainittakoon, että Jyväskylän Lyseon lukio on rakennettu 1858 ja valtion omistama Jyväskylän Normaalikoulu viime vuosisadan alussa. Niissä kuitenkin annetaan tämän tasavallan arvostetuinta opetusta. Kummankaan purkamista ei suunnitella ja oppilaita on tarjolla enemmän kuin voidaan ottaa. Ne ovat molemmat ns. runkorakennetaloja kuten Meriluotokin. Saadun tiedon mukaan Meriluodon runkorakenteet ovat terveet. Huvittavaa on, että kiinteistöpäällikkö leimaa Meriluodon C-osan (tekninen työ/tekstiilityö) torsoksi jo syntyessään. Ne on tehty täsmälleen Kouluhallituksen ja Opetusministeriön mitoituksen ja määräysten mukaisesti, joten terveisiä osaamattomuudesta sinne. Kieltämättä lisätila ei varmaan olisi pahitteeksi mutta sitähän on tarjolla, kun Seutuopisto lähti rakennuksesta. On myös tiedostettava, että Meriluoto ei ole alkuperäisessä kuosissa vaan kiinteistöpäällikön vähättelystä huolimatta vuosien saatossa on saneerattu ATK-tilat, molemmat kotitalousluokat sekä uuden ilmeen saanut hallintokerros uusittuine opettajatiloineen. Oma lukunsa on pari vuotta sitten toteutettu oppilaiden WC-tilojen kiitosta saanut saneeraus.

Lisäksi luulisi kiinteistöpäällikönkin kuulleen kunnallishallintoa rasittavan perisynnin: ”Sitä saa, mitä tilaa!”. Olisiko ehkä perusteltua, että kuntoarvion tekijätahon kilpailuttaisi vaikkapa Savon Hankinta.

Sivistysjohtaja Kari Koistisen mielilause yleisötilaisuuksissa on ollut se, ettei ole järkevää satsata seiniin vaan opetukseen. Nyt kuitenkin kovasti tuodaan esille vaihtoehtoa, jossa Maaselän yhteyteen rakennettaisiin uusia seiniä vähintään 3,6 miljoonalla ja Kirkkopalvelujen tilojen yhteyteen tulevaan uuteen koulurakennukseen vähintään 2,5 miljoonalla €. Lisäksi tulisivat Kirkkopalveluille maksettavat vuokrat, jotka käsitykseni mukaan eivät ole aivan edullisimmasta päästä. Ne pitäisi näkyä seuraavalle 20 vuodelle, kun ratkaisua ainakin sille ajalle tehdään.

Meriluodon peruskorjauksen kustannusarvio on tällä hetkellä 9,3 miljoonaa euroa, johon ollaan saamassa puolet valtion rahaa eli kaupungin osuus olisi vajaat 4,7 miljoonaa. Taloudellisesti ratkaisu on selvästi edullisin. Siinä pantaisiin vähiten rahaa seiniin, jäisi euroja peräänkuulutettuun opetuksen laatuun.

Opetuksellisesti kannatan aivan avoimesti yhtä yläkoulua. Meriluodon huonetiloilla on parhaimmillaan viety yli 1000 oppilasta, joten 520 ei vaatisi kovinkaan suuria järjestelyjä. Eikä tuosta ole niin järisyttävän pitkä aika, kun Meriluodossa 500:n raja vasta alitettiin. Pienellä yksiköllä on monia heikkouksia. Pienen yläkouluyksikön perustamista vertaisin uuden kyläkoulun rakentamiseen. Jos yläkoululaisia on noin 120, niin silloin niitä on 35- 40 ikäluokassaan. Kun tämä vielä puolitetaan sukupuolen mukaan kahdella, niin voin sieluni silmillä nähdä, että valinnaisryhmiä muodostuu tekniseen työhön, tekstiilityöhön, kotitalouteen, valinnaiseen liikuntaan ja mahdollisesti ATK:yyn. Kaikki vähänkin erityisempi mm vieraat kielet jäävät sivuun, koska toteutuminen edellyttäisi lähes kolmasosan valintaa nykyisillä tuntikehyssäännöillä. Erittäin suuri vaara on myös sille, että monissa aineissa oppilaat jäävät vaille pätevän aineenopetuksen lehtorin opetusta, koska kyseisiä tunteja on niin vähän, ettei virkoja ole. Yhden yläkoulun malli ei millään tavalla estä Maaselän koulun jatkuvaa kehittämistä. Jäisihän sinne 0-6 eli 7. ikäsarjan oppilaat ja päivähoidon palvelut.