Ilmiöpohjainen oppiminen ja avoimet oppimiympäristöt - kestävää kehitystä vai hetken huumaa?

Pitkin syksyä on käyty keskustelua perusopetuksen uusista virtauksista. Kuumaksi aihe nousi, kun Helsingin Sanomat raportoi laajasti teemasta ja siihen liittyvistä tutkimuksista ja kokemuksista. Kuumimpaan keskiöön ovat nousseet käsitteet ilmiöpohjainen oppiminen ja avoimet oppimisympäristöt. Niitähän on uitettu perusopetukseen vähän käsi kädessä. Virallisesti opetussuunnitelmiin ne tulivat 2016. Ilmiöpohjaisuus on terminä noin kymmenen vuotta vanha mutta opetuksessa idea on Suomessakin ollut esillä jo 80-luvulla mutta se ei silloin suuremmin sytyttänyt. Pelkistetysti ilmiöpohjainen oppiminen voidaan määritellä oppiainerajat ylittäväksi opetukseksi, jossa oppilaat itsenäisesti ja omatoimisesti hankkivat tiedon ja taidon. Erikoista asiassa on, että ilmiöpohjaisesta oppimisesta ei löydy juurikaan tutkimustietoa. Se onkin vaikeaa, koska kyseessähän on vain opetuksen organisoinnin tapa, jota jokainen tekee vähän omalla tavallaan. Siksi on aika rohkea veto antaa sille kovin keskeinen asema perusopetuksessa varsinkin, kun varoittavia viestejä tulee niin kotoisista tutkimuksista kuin rajan takaa Ruotsistakin. Tuoreista tutkimuksista tihkuneiden tietojen mukaan ilmiöpohjainen opetus huonontaa tuloksia, eniten riskiryhmiin kuuluvien oppilaiden oppimistuloksia. Tieto ei yllätä ainakaan kirjoittajaa. Kokemus on rehtoriuran aikana opettanut, että riskiryhmiin kuuluvat oppilaat touhuavat omiaan tiukastikin johdetussa opetuksessa. Selvää lienee, että nämä oppilaat siimaa saadessaan touhuavat entistä enemmän omiaan. Uusien menetelmien perimmäinen tarkoitushan oli tasoittaa oppimistuloksia eri perheolosuhteista tulevien oppilaiden välillä. Perhetaustahan ilmiselvästi korreloi riskiryhmään ajautumisen kanssa. Pelottava visio on, että uudistukset tuottavat entistä enemmän koulussa huonosti menestyviä ja sitä kautta syrjäytyviä nuoria. Pojat ovat olleet perusopetuksen alisuorittajia jo pitkään. Suurelta osalta tämä johtuu sukupuolten välillä olevista ajallisista kehityseroista. Pojat kulkevat koko peruskoulun ajan pari vuotta tyttöjä jäljessä. Tytöt ovat aina olleet tunnollisempia kuin pojat. Itsekontrollia ja itsenäisyyttä vaativa ilmiöpohjainen opetus soveltuu siis ilmeisesti paremmin tunnollisille tytöille kuin ”lapsellisuuden” vaivaamille mopon pärisyttäjäpojille. Varoituksen viestiä on tuotu myös Ruotsista. Siellähän on jo pitkään oppilaita vastuutettu omasta oppimisestaan ja meno on ollut muutenkin vapaampaa kuin meillä. Seuraukset eivät ole olleet kovin mairittelevia. Koko koululaitoksen ja erityisesti opettajien työn arvostus on siellä notkahtanut tosi pahasti. Epäpäteviä opettajia on melko paljon ja opettajakoulutuksen suosio on alamaissa. Ei siis ihme, että Ruotsista on kuulunut varoituksen sanoja heidän tekemiensä virheiden toistamisesta Suomessa. Auktoriteetin murenemisen seurauksena opettajista on Ruotsissa tullut enenevästi oppilaiden kavereita. Henkilökohtaisen kokemuksen perusteella kavahdan moista kehitystä. Toivottavasti se ei leviä liiemmin omaan koululaitoksemme. Ohjien on viime kädessä aina oltava opettajalla. Avoimista oppimisympäristöistä ollaan luomassa työkalua ilmiöpohjaiselle opetukselle. Tilojen muunneltavuus on tietenkin hieno asia mutta maltti kaikessa. Äärimmäisyyksiin viedyssä avoimuudessa on omat vaaransa. Taustamelun taso saattaa nousta ja sehän ei ole hyväksi ihmisen psyykelle. Korva väsyy ja mieli väsyy. Myös erityisempien oppilaiden keskittyminen saattaa vaarantua. Uudistua ja kehittyä pitää mutta malttia mukaan. Huolestuttavia tuloksia on uutisoitu myös opetusalan (OAJ:n) kyselystä. Vuoden 2017 lopulla 59 prosenttia opettajista koki työmääränsä liian suureksi usein tai melko usein.. Luku on melkein tuplaantunut parin vuoden takaisesta. Vääjäämättä herää kysymys opetussuunnitelmien muutosvauhdista. Aina edellistä ei ole keritty kunnolla ajaa sisään, kun seuraavaa jo esitellään. Ajassa eläminen on välttämätöntä mutta liika vauhti ei saa särkeä koko järjestelmää. Opettajien työkuormaa näyttävät lisänneen muutkin kuin varsinaiseen opetuksen liittyvät tehtävät. Onko kotien kasvatusvastuusta jo liian suuri osa siirtynyt opettajien harteille?

Perusturvan ulkoistus nousi "haudasta"

Kaupunginjohtaja Tapio Turunen kaivoi ulkoistushaamut lähes kolmen vuoden takaa ja ylimalkaisilla heitoilla väitti kaupungin tehneen rahallisesti huonon päätöksen, kun perusturva pidettiin kaupungin omana toimintana. Faktat kertovat kuitenkin korutonta kieltä. Kahtena ensimmäisenä vuonna (2015 ja 2016) ulkoistuksessa palveluntuottajallle maksettava korvaus kaupungilta olisi ollut sopimusluonnoksen mukaan 80,3 milj. €. Vuonna 2017 hinta olisi voitu tarkistaa 2%:lla eli lisäystä 1,6 milj € , yhteensä siis 81,9 milj €. Samalla tahdilla luku olisi ensi vuonna (2018) jo 83,5 milj €. Omana toimintana toteutuneet nettokustannukset ovat olleet v. 2116 77,6 milj. € ja tämän vuoden luku näyttää asettuvan noin 76,0 milj. euroon. Ensi vuodelle (2018) on budjetoitu vain 74,2 miljoonaa euroa. On aivan sama lasketko lyijykynällä vai laskimella, oman toiminnan kulu näyttää alittavan ulkoistushinnan jo pelkästään ensi vuonna lähes 10 miljoonalla eurolla. Kaupunginjohtaja Turunen väittää Pihlajalinnan luvanneen, että 21 erikoisalan lääkäriä olisi ottanut vastaan Pieksämäen terveyskeskuksessa. Katsotaanpa jälleen dokumentteja. Kaupunginjohtaja itse kuului ulkoistusta valmistelevaan työryhmään, joka kokoontui 6 kertaa ja viimeinen kokous 28.1.2015. Viimeisessä kokouksessa käytiin läpi valmistellut yhteenvedot eri toimijoiden tarjousasiakirjoista. Pihlajalinna-ryhmittymän tarjouksesta lausutaan mm seuraavaa:” Lähipalveluiden toteutussarakkeesta ei kuitenkaan selviä missä ja millä tavalla kunkin erikoisalan tai asikasryhmän palvelu toteutettaisiin.” (tekstin lihavointi kirjoittajan) Samaisessa asiakirjassa kohdassa Lähipalvelut todetaan Pihlajalinna-ryhmittymän osalta seuraavaa. ”Keskeiset pth:n ja ESH:n palvelut on mainittu tuotettavan lähipalveluina, mutta lähipalvelujen sisältöä ei ole tarkemmin avattu.” Asiakirjoista en siis löytänyt tukea kaupunginjohtajan kertomille lupauksille kymmenistä erikoislääkäreistä Pieksämäen terveyskeskukseen. Valtuusto on kuitenkin ylin kunnallinen päätöksentekoelin. Sen edessä meidän kaikkien on oltava nöyrinä. Vanhoista valtuuston päätöksistä jurnuttaminen syö viimeisetkin luottamuksen rippeet. Toivottavasti aika kultaa muistot ja himmentää pettymykset meiltä itse kultakin.

Vallan vaiheilta osa 1: Veturitallit - näin minä asian näen

Kaupunginhallituksen päätös Veturitallien ravintolatilan vuokrausasiassa näyttää kokonaisuudesta irrotettuna kysymyksiä ja kummeksuntaa herättävältä. Siksi asian laajempi tarkastelu on varmasti paikallaan. Investointihan oli Pieksämäen kokoiselle kaupungille melkoinen, noin 15 miljoonaa euroa. Sillähän olisi saanut uuden yläkoulun ja Esedullekin uudet tilat. Menen sen verran historiaan, että kertaan hivenen prosessia, jolla valtuutetut saatiin mukaan tähän hankkeeseen. Edessäni pöydällä on kaupunginjohtaja Tapio Turusen keväällä 2014 talousseminaarissa esittämä Veturitallin tuottolaskelma. Sen mukaan veturitallin vuokrattavista tiloista saadaan 388 000 €/v ja veturitorista, veturitallien parvista ja erillisestä vanhasta saunarakennuksesta 120 000€/v eli yhteensä 508 000€/v. Hoitokuluiksi laskelmassa esitetään 179 000 €. Veturitallien kiinteistön tuotoksi ilmoitetaan siis 329 000€. Lienee aika ymmärrettävää, että päättäjä on hämmennyksen vallassa, kun hänelle esitellään valmiina ratkaisuna, jossa ei ole neuvotteluvaraa, sopimusta, joka kattaa vain murto-osan luvatusta. Herääkin kysymys, onko meitä mahdollisesti johdettu harhaan tahallisesti vai taitamattomuudesta. Hallintosäännön mukaan tilojen vuokraus kuuluu tekniselle toimelle. Tekninen lautakunta käsittelikin asiaa kahdessa eri kokouksessa mutta ei taipunut myöntämään Osuuskauppa Suur-Savolle yksinoikeutta Veturitorin anniskeluoikeuksiin. Julkisessa keskustelussa on tuotu perutellusti esille paikallisten toimijoiden toiminnan vaarantuminen ja tasapuolisen kohtelun vaatimus.Veturitorihan ei kuuluisi ns vuokrattaviin neliöihin vaan yksioikeus alueeseen tulisi ikäänkuin kylkiäisenä. Kaupunginjohtajalla ja kaupunginhallituksella olisi ollut mahdollisuus käyttää kuntalain mukaista otto-oikeutta lautakunnan päätökseen. Sitä kumpikaan taho ei ole tehnyt. Siitä huolimatta asia tupsahti hallituksen listalle, nyt siis jo kolmannen kerran täysin saman sisältöisenä. Hallitus ei hylännyt Osuuskauppa Suur-Savon tarjousta vaan päätti tasapuolisesti kilpailuttaa asian. Siinä yhteydessä tai uusissa jatkoneuvotteluissa voidaan vielä tarkastella niin paikallisten yritysten kuin muidenkin toimijoiden intressit. Osuuskauppa on edelleen tervetullut neuvottelemaan ja/tai kilpailemaan markkinapaikasta. Neuvotteluhalua ja -kykyä löytyy varmaan molemmilta osapuolilta. Mikään ei ole politiikassa ja busineksessa kiveen hakattua. Sekavan valmistelun seurauksena meillä on nyt kaksi päätöstä samasta asiasta. Hallituksen päätös on niistä juridisesti heikompi ja kaatuu, jos siitä joku reklamoi. Otto-oikeuden määräajat ovat ohi teknisen lautakunnan päätöksistä. Täytyy katsoa tarkkaan, kenen tästä pitäisi päättää, että asia varmasti juridisesti pitää. Kauppakamarin möläytyksestä sen verran, että luulisi sielläkin olevan sen verran laskentatoimen osaamista, että kovin monta sataatuhatta alle kiinteistön kustannusten ei kannattaisi sopimuksia tehdä, vaikka veronmaksajien kukkarolla ollaankin. Lisäksi nimettömänä puskista huutelu osoittaa vain henkisen särmän puutetta.

Kalevi Karjalaiselle: Lakia ei todellakaan rikota!

Kalevi Karjalaiselle: Lakia ei todellakaan rikota! Kunnallisneuvos Kalevi Karjalainen on joko muistamaton, tietämätön tai asiaan täysin perehtymätön, kun hän väittää kirjoituksessaan: ”Päätöksessä on ilmeisesti rikottu jopa perustuslakia estämällä asian saattaminen esimerkiksi hallinto-oikeuden käsiteltäväksi”. Väite on täysin perätön. Kirjallisen varoituksen antaminen kunnalliselle viranomaiselle on tutkittu ja tulkittu Suomessa ylimpiä oikeusistuimia myöten. Korkein Hallinto-oikeus on antanut ennakkopäätöksensä asiasta (KHO 2005:30). KHO:n päätöksen 2005:30 mukaisesti varoitus ei ole kurinpitorangaistus, eikä sitä merkitä nimikirjaan. Varoitukselle ei myöskään ole säädetty mitään määrämuotoa. Varoitus on luonteeltaan työnantajan määräysvaltaan kuuluva työnjohdollinen ohjaus viranhaltijalle tai työntekijälle vastaisen varalle. Päätöksestä, jolla viranhaltijalle tai työntekijälle annetaan varoitus, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta. Kunnallisneuvos Karjalaisen aiemman työhistorian tuntien näin asiantuntemattoman, täysin perättömän väitteen esittäminen tuntuu käsittämättömältä. Tällaisilla kommenteilla saadaan lukeva yleisö hämmennyksen tilaan.

Laskuri nollaantui

Laskuri nollaantui. Kävijähistoria näyttää vajaata 6000 lukijaa. Kiitos kaikille. Pysykää linjalla

Tapaus Lundén osa 5: Uskottavuus ja luottamus koetuksella - näin minä asian näen

Kun asiat pitkistyvät ne myös mutkistuvat, vääristyvät, joutuvat sivuraiteille ja lopulta saavuttavat kyllästymispisteen. Näin on käynyt myös surullisenkuuluisassa Lundènin yläkoulun suunnittelusekoilussa. Aikaa on kulunut neljä vuotta. Suuri osa päättäjistäkin on vaihtunut, mikä osaltaan vaikeuttaa asian lopullista hoitamista. Ajanpeluu on näyttänyt tarkoitushakuiselta. Siinä hyvänä sopankeittäjänä hämmensi edellisen valtuustokauden tarkastuslautakunnan pj Mikko Laakso, jolle kaikki tähän asiaan liittyvät kysymykset näyttäytyivät ”valkopestyinä”. Pitkittelyn ja vetkuttelun työnjatkajaksi on osoittautunut uusi kaupunginhallituksen pj Arto Sepponen. KH päätti alkukesästä 20.6.2017 §129 seuraavaa:” Ehdotus: Kaupunginhallitus toteaa, että valtuuston kokouksessa 6.6.2017 tehdyt päätökset ovat syntyneet asianmukaisessa järjestyksessä eivätkä ole lainvastaisia, sekä päättää panna ne täytäntöön. Päätös:Hyväksyttiin.Sakari Ojala poistui kokouksesta tämän asian käsittelyn aikana klo16.20.” Selkeästä päätöksestä (Sepponen itse pj) huolimatta Sepponen aloitti uuden ajanpeluun, jonka kuluessa on toistuvasti todistellut samaa mantraa, että kaikki on mennyt ihan oikein. Ydinhän valtuuston päätöksessä oli tarkastuslautakunnan esitys kuulemisen aloittamisesta neljän johtavan viranhaltijan osalta kirjallisten varoitusten antamiseksi. Kuulemiseen kutsuttujen johtavien viranhaltijoiden ylimielistä käyttäytymistä kuvastanee, että yksikään heistä ei saapunut kaupungihallituksen kuulemistilaisuuteen, joka perustui tarkastuslautakunnan ja valtuuston päätöksiin. Mahdollisuus oli annettu mutta sitä ei käytetty. Pelkistän asiaa ja esitän jokaisen kuultavaksi esitetyn viranhaltijan kohdalta yhden asian esimerkkinä menettelyistä, joihin on toistuvasti penätty selkovastauksia, joita ei ole saatu. Kaupunginjohtaja Turunen on solminut surullisenkuuluisan suunnittelusopimuksen Lundènin toimiston kanssa, vaikka asia hallintosäännön mukaan olisi kuulunut kaupunginhallitukselle. Entisen sivistysjohtajan Kari Koistisen toimista tarkastuslautakunta esittää mm seuraavaa:” entiselle sivistysjohtaja Kari Koistiselle annetaan kirjallinen varoitus laskun maksussa ilmenneiden eäselvyyksien perusteella.” Ote tilintarkastuskertomuksesta kertoo koruttomasti:” Lundén Architecture Oy on lähettänyt 11.12.2015 päivätyn laskun summaltaan 146.490 € (alv 0 %). Lasku ei ole tullut kaupungin ostoreskontraan. Laskun liitteenä ei ole ollut erittelyä siitä, mitä lasku tarkkaan ottaen on sisältänyt. Laskun käsittelyvaiheessa on pyydetty laskuttajalta erittelyä laskun sisällöstä, mutta sitä ei ole välittömästi saatu/löydetty. Laskun on hyväksynyt maksuun sivistysjohtaja ja se on maksettu 16.2.2016. Laskusta 124.027,38€ kuuluu selkeästi investointimenoksi. Investointimenojen hyväksyjä on kiinteistöpäällikkö. Entisen kiinteistöpäällikön Reijo Raition osalta tarkastuslautakunnan teksti kuuluu:” kiinteistöpäällikkö Reijo Raitiolle annetaan kirjallinen varoitus rakennushankkeen laajenemisesta alkuperäisestä yli kaksinkertaiseksi (6500 m2) ilman, että asiaa olisi saatettu hallituksen käsittelyyn. Reijo Raitio on rakennushankkeen suunnittelusopimuksessa nimetty edustamaan kaupunkia teknillisissä asioissa.”. Suunnittelun levähtäminen paljon alkuperäistä suuremmaksi hallitsemattomaksi, kalliiksi vyyhdeksi on yksi kiistellyimmistä kohdista, koska hallitus ei asiaa ole koskaan käsitellyt. Hallintojohtaja Ulla Nykänen on toinen edellä mainitun suunnittelusopimuksen allekirjoittajista. Kirjallisessa vastineessaan Nykänen kertoo olleensa allekirjoituksessa vain varmentajan asemassa. Ehkä hänen olisi ollut syytä varmentaa, että ensimmäisellä allekirjoittajalla on hallintosaannön mukaan oikeus allekirjoittaa sopimus. Edellä esitettyjen esimerkkien perusteella jokainen voi miettiä, meniköhän kaikki aivan säädösten mukaan. Uskottavuuden ja luottamuksen kannalta ei näytä kovin hyvältä, jos asia sivuutetaan pelkällä hymistelyllä. Alpo Salo (Dem) Kaupunginhallituksen 2. vpj , valtuuston jäsen (sarja päättyy )

Linjasta ja linjattomuudesta

Kuuntelen paljon radiota. Sieltä tulee mielenkiintoisia ohjelmia. Tietomäärä kuunnellessa kasvaa ja monipuolistuu. Muutama päivä takaperin höristin korviani. Etelä-Savon Ylen kanavalla käsiteltiin Pieksämäen Demarit ry:n erottamista kunnallisjärjestöstä. Haastateltavana oli Heikki Martikainen. Millään tavalla yksilöimättä hän kertoi linjojen ja näkemysten olevan niin kaukana toisistaan, että kompromissi ei ole mahdollinen. Jäin pohtimaan, että mitähän mies mahtoi tarkoittaa. Kaikille tasapuoliset yhteiskunnalliset peruspalvelut ovat hyvivointiyhteiskuntamme kivijalka. Se on mielestäni tänä päivänä keskeisin sosialidemokratian arvopohjista. Siitä Pieksämäen Demarit ry ei ole lipsunut kertaakaan. Taisto perusturvan kokonaisulkoistuksesta on oivin esimerkki asiasta. Olimme puolueen linjalla ja taistelimme menestyksellisesti sosiaalitoimen ja terveydenhuollon ulkoistusta vastaan. Osa SDP:stä äänesti ulkoistuksen puolesta, vaikka piirihallituskin oli yksiselitteisesti ohjeistanut äänestämään ulkoistusta vastaan. Samoin puoluetoimistosta puoluesihteeri Paananen lähetti sähköpostiviestin, jossa kerrottiin, että tällainen ulkoistus ei ole puolueen linjan mukainen. Linjaero oli todella selvä niinkuin Martikainen kertoo. Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä ryhmien linjauksista. Toinen linjakysymys, mistä Pieksämäen Demarit ry on ollut jatkuvasti huolissaan on kaupunginjohtaja Turusen toimikaudella tapahtunut kaupunkimme nopea ja kovahko velkaantuminen. Olen ryhmämme pj:na kiinnittänyt asiaan valtuustossa huomioita vuosittain niin talousarviokäsittelyssä kuin tilinpäätöskeskustelussakin. Toisen puolen avainhenkilöiden Erkki Huupposen ja Sakari Ojalan en ole viimeiseen kahdeksaan vuoteen kuullut valtuustossa pitävän yhtään linjapuhetta kaupungin talouden suunnasta tai mistään muustakaan avainkysymyksestä. Linjasta ei voi silloin puhua kovin suuren rintaääneen. Pieksämäen Demarit ry on julkisissa kirjoituksissa niin ryhmänä kuin yksilöinä puolustanut voimakkaasti päätöksenteon avoimuutta, tasavertaisia julkisia palveluita ja ihmisten kohtaamista ihmisinä eikä pelkkinä kylminä numeroina. Arvojen julkinen käsittely näyttää sekin olevan aika harvojen käsissä. Päätöksenteon moraali on yksi linjauksen kulmakivistä. Pieksämäen Demarit ry ei ole valmis minkäänlaiseen suhmurointiin eikä valtuuksien ylityksiin. Epäselvyyksiä ei voi lakaista maton alle vaan jossakin vaiheessa pöytä on saatava puhtaaksi. Tätähän edellyttää valtuuston päätöskin. Lukeminenkin lisää tiedon määrää. Luin tuossa SDP:n sääntöjä. Siellä kerrottiin, että puolueosasto otetaan kunnallisjärjestön jäseneksi hakemuksesta. Pieksämäen Demarit ry ei ole koskaan hakenut kunnallisjärjestön jäsenyyttä eikä sitä niin muodoin ole sinne hyväksyttykään. Siksi meidän teatraalinen erottaminen kunnallisjärjestöstä oli aivan turha toimenpide. Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että puolueesta nimeltä SDP meitä ei ole erotettu. Jatkamme omana valtuustoryhmänä nimellä Pieksämäen Demarit ry ja tavoitteemme on edelleen tavallisen ihmisen asian ajaminen yhteiskuntamme kivijalkapalveluja puolustaen.