tiistai 16. lokakuuta 2012
Julkinen terveydenhuolto on keskeisin yhteiskunnan palveluista
Sotea ei pidä laajasti yksityistää. Sijoitusyhtiöt haluavat aina rahalleen vähintään noin 10%:n katteen. Ei pidä sinisilmäisesti mennä ulkoistajien/yksityistäjien kelkkaan. Pulkka voi jossain mutkassa kaatua. Omaa toimintaa on kehitttävä kaikin keinoin.
lauantai 8. syyskuuta 2012
Vaalikuume nousee !
Savon Sanomista soittelivat ja siellä kun on fiksuja poikia ja tyttöjä niin juttuhan sitä tuli lehteen. En rupea sitä referoimaan vaan kokeilen josko se näkyisi tässä:
 |
| HYVÄÄ VAALIKUUMETTA VAAN KAIKILLE! PANNAAN MYLLY PYÖRIMÄÄN! TERVEISIN ALPO |
torstai 1. syyskuuta 2011
Kokoomuksen kysyjille!
Onko kaupungin johdon suunnittelema jatkuva Pieksämäen kuihduttaminen mielestänne oikea kehityssuunta?
Yllä oleva Pieksämäen Kokoomuksen esittämä kysymys on kovin provosoiva ja voisipa sanoa miltei riitaa haastava. Syksyn poliittisena avauksena sitä voi pitää jopa hivenen yllättävänäkin. Kaupunkimme kunnallispolitiikan venettä varmasti keikuttavat tulevana syksynä ja talvena monet paikallisesti suuret kysymykset. Siksi orastavan eripuran nostattaminen potenssiin hieman arveluttaa. Myönnettävähän on, että latteuksien latominen ei kiinnosta ketään mutta yritetään nyt pysyä hyvän maun rajoissa.
Yllä olevan johdantokiemurtelun jälkeen yritän päästä asiaan. Kysymys itsessään on hyvin epäselvä, hivenen vihjaileva mutta kaiken kuitenkin lukijan vastuulle jättävä – kuten täällä Savossa kuulemma on tapana. Kuihduttamisen konkretisoiminen olisi ollut enemmän kuin paikallaan. Rohkenen kuitenkin arvata, että tällä hetkellä suurimpana murikkana kengässä pyörii Nikkarilan metsäoppilaitoksen kohtalo. Asiahan sai harvinaisen yllätyskäänteen viime kaupunginhallituksen kokouksessa, kun luottamusmiehet selättivät kaupunginjohtajan päätösesityksen yksimielisesti, raflaavasti sanottuna 100 – 0. Taistelu saattaa kuitenkin olla hieman jälkijättöistä. Strateginen virhehän oli päätös, jolla opetus ja seinät erotettiin toisistaan. Sen päätöksen arkkitehteja kannattaisi ”sinutella” pari kertaa.
Valtakunnallinen muotihokema on parin vuoden ajan ollut, että opetuksessa pitäisi seinien sijasta satsata opetuksen sisältöön. Vähäkään kokenut kunnallispoliitikko tietää, että investointipuolelta eurot eivät kirveelläkään siirry käyttötalouspuolelle. Kun tätä hokemaa on viljelty meidänkin kaupungissamme kyllästymiseen asti, niin heitin tässä taannoin valtuustossa koepallon, jossa investoinneista säästyvä summa olisi siirtynyt käyttötalouden paikkaamiseen. Korkealta tullut vastaus valisti, etteikö kysyjä tiedä, ettei investointisäästöillä voi paikata käyttötaloutta. Fraasit seinien säästöistä opetukseen ovat vain sanahelinää. Seinien korjaamiseenkin voi saada 50% valtion rahoitusta normaalin valtionosuuden päälle mutta käyttötalouteen lisän saaminen on tulevassa taloustilanteessa aivan toivotonta.
Kuihtuminen ennen kukkimista!
Yllä oleva Pieksämäen Kokoomuksen esittämä kysymys on kovin provosoiva ja voisipa sanoa miltei riitaa haastava. Syksyn poliittisena avauksena sitä voi pitää jopa hivenen yllättävänäkin. Kaupunkimme kunnallispolitiikan venettä varmasti keikuttavat tulevana syksynä ja talvena monet paikallisesti suuret kysymykset. Siksi orastavan eripuran nostattaminen potenssiin hieman arveluttaa. Myönnettävähän on, että latteuksien latominen ei kiinnosta ketään mutta yritetään nyt pysyä hyvän maun rajoissa.
Yllä olevan johdantokiemurtelun jälkeen yritän päästä asiaan. Kysymys itsessään on hyvin epäselvä, hivenen vihjaileva mutta kaiken kuitenkin lukijan vastuulle jättävä – kuten täällä Savossa kuulemma on tapana. Kuihduttamisen konkretisoiminen olisi ollut enemmän kuin paikallaan. Rohkenen kuitenkin arvata, että tällä hetkellä suurimpana murikkana kengässä pyörii Nikkarilan metsäoppilaitoksen kohtalo. Asiahan sai harvinaisen yllätyskäänteen viime kaupunginhallituksen kokouksessa, kun luottamusmiehet selättivät kaupunginjohtajan päätösesityksen yksimielisesti, raflaavasti sanottuna 100 – 0. Taistelu saattaa kuitenkin olla hieman jälkijättöistä. Strateginen virhehän oli päätös, jolla opetus ja seinät erotettiin toisistaan. Sen päätöksen arkkitehteja kannattaisi ”sinutella” pari kertaa.
Valtakunnallinen muotihokema on parin vuoden ajan ollut, että opetuksessa pitäisi seinien sijasta satsata opetuksen sisältöön. Vähäkään kokenut kunnallispoliitikko tietää, että investointipuolelta eurot eivät kirveelläkään siirry käyttötalouspuolelle. Kun tätä hokemaa on viljelty meidänkin kaupungissamme kyllästymiseen asti, niin heitin tässä taannoin valtuustossa koepallon, jossa investoinneista säästyvä summa olisi siirtynyt käyttötalouden paikkaamiseen. Korkealta tullut vastaus valisti, etteikö kysyjä tiedä, ettei investointisäästöillä voi paikata käyttötaloutta. Fraasit seinien säästöistä opetukseen ovat vain sanahelinää. Seinien korjaamiseenkin voi saada 50% valtion rahoitusta normaalin valtionosuuden päälle mutta käyttötalouteen lisän saaminen on tulevassa taloustilanteessa aivan toivotonta.
Kuihtuminen ennen kukkimista!
Ennen kaikki oli paremmin. Niinhän sitä sanotaan ja totta ainakin toinen puoli. Ennen ei juhlittu pelkkiä paperilla olevia visioita ja lennokkaita suunnitelmia. Ensimmäiset juhlat pidettiin vasta harjakaisissa, kun esimerkiksi rakentamisessa oli päästy voiton puolelle. Nyt juhlia ja julkistamisia järjestetään asioiden ollessa ensimmäisillä sirkkalehdillä. Kuinka paljon palstatilaa onkaan uhrattu Ideaprkille tai Sivistysmaakuntahankkeelle, jonka mukaan koulujen piti Pieksämäellä tänä syksynä alkaa vasta syyskuulla ja jatkua vielä Juhannukseen tulevana kesänä ja kaiken huipuksi vielä venäjä toisena kotimaisena kielenä. Raflaavia peruutusjuttuja ei ole näkynyt mutta jonnekin ne vaan ovat kuihtuneet ennen kukintaa. Olisikohan tuo Kokoomus haikaillut näiden kuihtumisen perään? Tuskinpa. Seuraava kuihduttamisvääntö käydään kyläkouluista. Siinä on mukana varmaan kysymyksen heittänyt Kokoomuskin.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Hallittua vai hallitsematonta maahanmuuttoa !
Vasemmistoliitto kyselee näkemyksiä maahanmuuttopolitiikasta. Asia on herkkä ja silkkihansikkain käsiteltävä, koska aina joku pyrkii tulkitsemaan kantoja populistisiksi, rasistisiksi tai tarkoitushakuisiksi. Siksi kärjekkäiltä paikallisilta kannanotoilta on syytä pidättäytyä. Alla olevat näkemykset allekirjoitin vaalikampanjassani eivätkä näkemykset ole siitä horjuneet.
Työperäisen maahanmuuttopolitiikan on jatkossakin perustuttava aitoon työvoimatarpeeseen ja sen tulee olla hallittua. Ulkomaista työvoimaa tarvitaan täydentämään suomalaista työvoimaa, mutta edelleen tulee pitää kiinni nykyisestä työvoiman saatavuusharkinnasta, jossa työ- ja elinkeinotoimiston tulee selvittää, ettei työluvan myöntäminen kolmansista maista tulevalle henkilölle estä sopivan Suomessa asuvan henkilön työllistymistä.
Tällä hetkellä Suomessa on noin 300 000 työtöntä ja näin ollen meillä ei tarvita laajamittaista työperäistä maahanmuuttoa.
SDP on esittänyt myös useita toimenpiteitä, joilla nyt rehottava harmaa talous ja ulkomaisen työvoiman väärinkäyttö saataisiin Suomessa hallintaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. valvovien viranomaisten, kuten keskusrikospoliisin, verohallinnon ja aluehallintoviraston työsuojelun resurssien merkittävä vahvistaminen.
Ulkomaalaistarkastajien määrä pitäisi kaksinkertaistaa ja tilaajavastuutarkastajien työnkuvaa laajentaa niin, että he voisivat tarkastaa tilaajavastuulakipykälien lisäksi työehtosopimuksen ehtojen täyttymistä.
SDP:n mielestä valmius pakolaisten vastaanottamiseen on osa suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaa kansainvälistä solidaarisuutta ja siksi määrä tulee säilyttää nykyisellään. Turvapaikkahakemusten käsittelyä on nopeutettava lisäämällä käsittelijöiden määrää.
Tämä on kaikkien ja etenkin hakijan etu. Kielteisestä turvapaikkapäätöksestä johtuvat käännytykset on myös pantava toimeen nykyistä nopeammin. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita EU-kansalaisia ei tule siirtää kunnallisen toimeentulotuen piiriin, vaan heidät tulee pitää vastaanottopalvelujen piirissä maasta poistumiseen saakka.
Tähän saakka harjoitettu maahanmuuttopolitiikka ei ole ollut vakuuttavaa. Maahanmuuttoasioiden valmistelu ei ole herättänyt luottamusta; asioihin on reagoitu jälkijättöisesti ja paniikinomaisesti. Kokonaiskuva edellisen hallituksen linjasta on jäänyt epäselväksi ja linjaukset ovat monissa kysymyksissä ovat olleet ristiriitaisia.
SDP:n maahanmuuttopoliittinen linja on mielestäni kestävä ja varsin suoraan käytäntöön vietävissä. SDP uskoo kansalaisten hyväksyvän kärjistyksiä ja ääripäitä välttävän, järkevän, reilun ja suoraan puhutun politiikan tunteita nostattavasta aiheesta.
Kesäterveisin Alpo Salo
Työperäisen maahanmuuttopolitiikan on jatkossakin perustuttava aitoon työvoimatarpeeseen ja sen tulee olla hallittua. Ulkomaista työvoimaa tarvitaan täydentämään suomalaista työvoimaa, mutta edelleen tulee pitää kiinni nykyisestä työvoiman saatavuusharkinnasta, jossa työ- ja elinkeinotoimiston tulee selvittää, ettei työluvan myöntäminen kolmansista maista tulevalle henkilölle estä sopivan Suomessa asuvan henkilön työllistymistä.
Tällä hetkellä Suomessa on noin 300 000 työtöntä ja näin ollen meillä ei tarvita laajamittaista työperäistä maahanmuuttoa.
SDP on esittänyt myös useita toimenpiteitä, joilla nyt rehottava harmaa talous ja ulkomaisen työvoiman väärinkäyttö saataisiin Suomessa hallintaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. valvovien viranomaisten, kuten keskusrikospoliisin, verohallinnon ja aluehallintoviraston työsuojelun resurssien merkittävä vahvistaminen.
Ulkomaalaistarkastajien määrä pitäisi kaksinkertaistaa ja tilaajavastuutarkastajien työnkuvaa laajentaa niin, että he voisivat tarkastaa tilaajavastuulakipykälien lisäksi työehtosopimuksen ehtojen täyttymistä.
SDP:n mielestä valmius pakolaisten vastaanottamiseen on osa suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaa kansainvälistä solidaarisuutta ja siksi määrä tulee säilyttää nykyisellään. Turvapaikkahakemusten käsittelyä on nopeutettava lisäämällä käsittelijöiden määrää.
Tämä on kaikkien ja etenkin hakijan etu. Kielteisestä turvapaikkapäätöksestä johtuvat käännytykset on myös pantava toimeen nykyistä nopeammin. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita EU-kansalaisia ei tule siirtää kunnallisen toimeentulotuen piiriin, vaan heidät tulee pitää vastaanottopalvelujen piirissä maasta poistumiseen saakka.
Tähän saakka harjoitettu maahanmuuttopolitiikka ei ole ollut vakuuttavaa. Maahanmuuttoasioiden valmistelu ei ole herättänyt luottamusta; asioihin on reagoitu jälkijättöisesti ja paniikinomaisesti. Kokonaiskuva edellisen hallituksen linjasta on jäänyt epäselväksi ja linjaukset ovat monissa kysymyksissä ovat olleet ristiriitaisia.
SDP:n maahanmuuttopoliittinen linja on mielestäni kestävä ja varsin suoraan käytäntöön vietävissä. SDP uskoo kansalaisten hyväksyvän kärjistyksiä ja ääripäitä välttävän, järkevän, reilun ja suoraan puhutun politiikan tunteita nostattavasta aiheesta.
Kesäterveisin Alpo Salo
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Vaalit oli ja keskusta meni!
Vaaleissa oli kaksi verien seisauttajaa. Perussuomalaisten hyökyaaltomainen voitto ja keskustalaisten veretseisauttava tappio. Kyllä taitavat Kekkonen ja Vennamo kääntyä haudoissaan tulosta ihmetellessään. Kuka olisi SMP:n raunioilla uskonut tällaisen päivän koittavan. Demarit ja kokoomus selvisivät melkein kuivin jaloin. Molemmille tuli lievää pakkia mutta nyt todella voisi puhua torjuntavoitosta. Demarien hallitustaival näyttää melko varmalta mutta kaverit ovat vielä epävarmat. Kokoomus ja persuthan ne melko todennäköisesti ovat mutta pieni mahdollisuus on muunkinlaiseen koalitioon.Kiviniemeltä näyttää hermo pettäneen kokonaan, kun ei suostu esittelemään Portugali-pakettia eduskunnalle. Ei olisi sitten puolustanut sitä niin kiivaasti - olisi ehkä maksanut vähemmän. Nyt taitaa olla agraaripuolueella edessä korpivaellus, jonka mittaa ei tiedä kukaan.
Kiitos kuitenkin kaikille, jotka tuitte henkilökohtaista vaalityötäni. Ensiyrittämällä ja pienellä budjetilla tulos oli kouluarvosanalla ihan hyvän paikkeilla. Työ jatkuu. Yhteiskunta ei tule milloinkaan valmiiksi. Palataan juttuun.
Hyvät pääsiäiset ja sitten vaput kaikille. Positiivisesti eteenpäin!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Voi tuota Nepposta!!
Jokunen aika sitten kansanedustaja Nepponen uhosi monella sivulla, miten hän varmasti äänestää vastustavasti, kun maankäyttö- ja rakennuslakiuudistus tulee eduskunnassa päätettäväksi. Monet epäilivät silloinkin uhoa vaalitempuksi. Äänestys oli eilen. Nepposta ei salissa näkynyt. Paikka odotti istujaa mutta turhaan. Kansanedustaja Nepponen oli ilmoituksensa mukaan eduskunnassa mutta juuttui kahden muun edustajan kanssa hissijonoon. Tätä selitystähän on vuosien saatossa eduskunnassa käytetty erinäisiä kertoja, kun on haluttu olla äänestyksestä poissa.
Ruusuja ei tarvinne ojentaa vihreiden Heli Järvisellekään, joka myös oli poissa muun tapaamisen takia. Mikä tapaaminen voi olla niin tärkeä, että se ohitti eduskunnan täysistuntoäänestyksen, jossa päätettiin yhdestä maakuntamme tämän hetken puhutuimmasta asiasta.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Kyläkoulujen asemasta ja vähän muustakin
Pitäisikö kyläkoulujen säilyttämisestä päätettäessä kuulla kaikkien oppilaiden vanhempien mielipidettä?
Yksiselitteinen vastaus –ehdottomasti kyllä. Keskustan heittämä pallo ei ehkä olekaan varsinainen kysymys vaan keskustelun herättely jo pidempään velloneeseen keskusteluun kyläkoulujen asemasta. Mielipiteissä tunne ja järki vellovat samassa sopassa. Aihe on herkkä, jossa on varottava pahasti tallomasta kenenkään varpaille. Siksi yritänkin seuraavassa kartoittaa erilaisia – uusiakin – lähestymistapoja asiaan.
Kuntaliitosten jälkeen Pieksämäki on alueellisesti laaja kunta. Asukkaita ja näin ollen tietenkin veronmaksajiakin on paljon myös haja-asutusalueilla. Jos he haluavat vero-osuudellaan ylläpitää kyläkouluja, niin kyllä siihen pitäisi ymmärrystä löytyä. Kyllä satsaukset kylille yhteisestä veropotista ovat prosentuaalisesti niin vaatimattomia, että … .
Tahto ja järki toisen taskussa
Usein kuulee esitettävän, että kyläkouluissa oppilas saa laadultaan heikompaa opetusta kuin keskustaajaman isossa yksikössä. Totta toinen puoli. Älytaulut ja dokumenttikamerat saattavat saapua kylille pienellä viiveellä mutta saavutetaanko niillä kuitenkaan niin suurta hyötyä, joka korvaisi esimerkiksi oppilaiden kuljetusaikojen venähtämisen jopa 2,5 tuntiin joka päivä, yhdeksän vuotta. Ajallisesti voisi puhua miltei lapsuuden ryöstöstä.
Taloudellinen tarkastelukulma
On kiistatta totta, että kustannukset yhtä oppilasta kohden ovat kyläkoulussa korkeammat kuin keskustan yksiköissä mutta keskittämiselläkin on hintansa. Kuljetuskustannukset haukkaavat melko siivun laskennallisesta säästöstä. Lisäksi uusien oppilaiden ilmaantuminen saattaa aiheuttaa uusien ryhmien muodostamistarpeen, joka syö ”säästöstä” lisää.
Verotuksellinen lähestyminen
Koulutoimen kulurakenteesta aivan valtaosa on palkkoja, joista suuri osa palautuu verotuottoina yhteiskunnan haaviin. Tarkoitan tällä sitä, että usein lakkautuslaskelmat ovat liian pintapuolisia ja pelkistettyjä. Kaikkia vaikutuksen tasoja ja laajuuksia ei ole joko huomattu tai haluttukaan huomioida. Kärjistyksenä voi kysyä, miksi me pienen säästön toivossa lakkauttaisimme näitä varman verotuoton työpaikkoja ja samaan aikaan kalliilla investointiohjelmilla pyrkisimme luomaan uusia?
Hankkeet/projektit vastaan kyläkoulut
Elämme hankkeiden ja projektien kulta-aikaa. Rahastavat konsultit pyörivät sutena kuntienkin nurkissa. Mitäpä jos ennakkoluulottomasti luopuisimme jostain hankkeesta ja satsaisimme säästyvät varat kyläkoulutoiminnan kehittämiseen. Jos joku epäilee, niin hän katsokoon hankkeita vaikkapa viimeiseltä 20 vuodelta. Paljon on hankkeita, joista ei ole jäänyt muuta kuin loppuraportti pölyttymään arkiston hyllylle.
Keskushallintokin heräämässä
Aluehallintoviraston sivistystoimentarkastaja Kari Lehtolakin on hieman moitiskellen patistellut kuntia. Hänen mielestään nämä liian innokkaasti lakkauttavat kyläkouluja. Kaikkia vaikutuksia ei aina ole pohdittu tarpeeksi.
Yksiselitteinen vastaus –ehdottomasti kyllä. Keskustan heittämä pallo ei ehkä olekaan varsinainen kysymys vaan keskustelun herättely jo pidempään velloneeseen keskusteluun kyläkoulujen asemasta. Mielipiteissä tunne ja järki vellovat samassa sopassa. Aihe on herkkä, jossa on varottava pahasti tallomasta kenenkään varpaille. Siksi yritänkin seuraavassa kartoittaa erilaisia – uusiakin – lähestymistapoja asiaan.
Kuntaliitosten jälkeen Pieksämäki on alueellisesti laaja kunta. Asukkaita ja näin ollen tietenkin veronmaksajiakin on paljon myös haja-asutusalueilla. Jos he haluavat vero-osuudellaan ylläpitää kyläkouluja, niin kyllä siihen pitäisi ymmärrystä löytyä. Kyllä satsaukset kylille yhteisestä veropotista ovat prosentuaalisesti niin vaatimattomia, että … .
Usein kuulee esitettävän, että kyläkouluissa oppilas saa laadultaan heikompaa opetusta kuin keskustaajaman isossa yksikössä. Totta toinen puoli. Älytaulut ja dokumenttikamerat saattavat saapua kylille pienellä viiveellä mutta saavutetaanko niillä kuitenkaan niin suurta hyötyä, joka korvaisi esimerkiksi oppilaiden kuljetusaikojen venähtämisen jopa 2,5 tuntiin joka päivä, yhdeksän vuotta. Ajallisesti voisi puhua miltei lapsuuden ryöstöstä.
Taloudellinen tarkastelukulma
On kiistatta totta, että kustannukset yhtä oppilasta kohden ovat kyläkoulussa korkeammat kuin keskustan yksiköissä mutta keskittämiselläkin on hintansa. Kuljetuskustannukset haukkaavat melko siivun laskennallisesta säästöstä. Lisäksi uusien oppilaiden ilmaantuminen saattaa aiheuttaa uusien ryhmien muodostamistarpeen, joka syö ”säästöstä” lisää.
Verotuksellinen lähestyminen
Koulutoimen kulurakenteesta aivan valtaosa on palkkoja, joista suuri osa palautuu verotuottoina yhteiskunnan haaviin. Tarkoitan tällä sitä, että usein lakkautuslaskelmat ovat liian pintapuolisia ja pelkistettyjä. Kaikkia vaikutuksen tasoja ja laajuuksia ei ole joko huomattu tai haluttukaan huomioida. Kärjistyksenä voi kysyä, miksi me pienen säästön toivossa lakkauttaisimme näitä varman verotuoton työpaikkoja ja samaan aikaan kalliilla investointiohjelmilla pyrkisimme luomaan uusia?
Hankkeet/projektit vastaan kyläkoulut
Elämme hankkeiden ja projektien kulta-aikaa. Rahastavat konsultit pyörivät sutena kuntienkin nurkissa. Mitäpä jos ennakkoluulottomasti luopuisimme jostain hankkeesta ja satsaisimme säästyvät varat kyläkoulutoiminnan kehittämiseen. Jos joku epäilee, niin hän katsokoon hankkeita vaikkapa viimeiseltä 20 vuodelta. Paljon on hankkeita, joista ei ole jäänyt muuta kuin loppuraportti pölyttymään arkiston hyllylle.
Keskushallintokin heräämässä
Aluehallintoviraston sivistystoimentarkastaja Kari Lehtolakin on hieman moitiskellen patistellut kuntia. Hänen mielestään nämä liian innokkaasti lakkauttavat kyläkouluja. Kaikkia vaikutuksia ei aina ole pohdittu tarpeeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
